CHRISTIAN.
Saat mulle hankkia nyt suudelman.
CYRANO.
En.
CHRISTIAN.
Miksi? --
Ennemmin taikka myöhemmin...
CYRANO.
Niin, totta,... niin!
Se hetki saapuu, jolloin suu on vasten suuta...
Kun sull' on viikset kellanvaaleat, ja hällä
on huulet punaiset, niin tarvita ei muuta!
Itsekseen.
Vaan mieluummin sen soisin tapahtuvan siksi...
Aukenevien ikkunain kolinaa. Christian kätkeytyy parvekkeen alle.