CYRANO.
Käy syliini!
CHRISTIAN.
Te, herra...
CYRANO.
Hyvä!
CHRISTIAN.
Niinkö!? Vaan...
CYRANO.
Oh! Oikein hyvä. Pidän sinusta!
CHRISTIAN.
Vaan...
CYRANO.
Saan
kai syleillä?
CHRISTIAN.
Niin, mutta!...
CYRANO.
Etkö sitä tiedä:
oon hänen veljensä!
CHRISTIAN.
Siis kenen?
CYRANO.
Hänen!
CHRISTIAN.
Kuka
se hän on?
CYRANO.
Niinkuin et sä sitä tietäis muka!
Roxane!
CHRISTIAN, rientäen hänen luokseen.
Ah, taivas! Veli!?
CYRANO.
Harhaan sua viedä
en tahdo. Serkku olen. Lapsuudesta asti
me niinkuin sisarukset oomme olleet.
CHRISTIAN.
Miten?...
Hän ehkä...?
CYRANO.
Kertoi kaikki? Vallan varmimmasti!
CHRISTIAN.
Hän mua lempiikö?
CYRANO.
Kenties!
CHRISTIAN, tarttuen hänen käsiinsä.
Oon onnellinen,
kun teihin tutustuin!
CYRANO.
No, onpa sanominen,
se tunne että syntyi aivan pikimiten!
CHRISTIAN.
Ah, anteeksi!
CYRANO, katsoen häntä ja pannen käden hänen olalleen.
Hän kaunis on, ei kieltää saata!
CHRISTIAN.
Teit' ihailemasta en milloinkaan voi laata!
CYRANO.
Vaan nenästäni äsken...
CHRISTIAN.
Tuskaa mulle tuottaa
sit' aatella!
CYRANO.
Roxane tän'iltana jo vuottaa
kirjettä sulta!
CHRISTIAN.
Mua onnetonta!
CYRANO.
Mitä?!
CHRISTIAN.
Mun hukka perii, jollen vaiti pysy!
CYRANO.
Sitä
en ymmärrä!
CHRISTIAN.
Mä olen tyhmä!
CYRANO.
Etpä vainkaan!
Ei tyhmä koskaan myönnä tyhmä olevansa.
Ja mitä letkauksia äsken sulta sainkaan!
CHRISTIAN.
Niin, kyllä puhua ma osaan miesten kanssa!
Ja äsken! Oli kuin ma taistoon käynyt oisin!
Vaan naisten kanssa! Ei! On silloin kaikki toisin!
Oh! Heidän katseensa, kun kuljen, lupaa mulle...
CYRANO.
... niin paljon hyvää. Ja kun seisot, syämet sulle
vain sykkää!
CHRISTIAN.
Ei! En ole vielä milloinkaan
kyennyt lemmestä -- sen myönnän! -- puhumaan!
CYRANO.
No, puhumisen lahja mulle kyll' on suotu,
kun hiukan kauniimmaksi vain ma oisin luotu.
CHRISTIAN.
Kun osais kieltään oikein kaunihisti käyttää!
CYRANO.
Kun ohikulkeissaan vois kauniit kasvot näyttää!
CHRISTIAN.
Roxane on vaativainen, ehkä piankin
hän tuntis pettyneensä!
CYRANO, katsoen Christiania.
Ah, jos olisin
sun kasvos saanut!
CHRISTIAN, epätoivoisena.
Mulla edes hiukan jos
ois puhetaitoa!
CYRANO, äkisti.
Nyt tiedän! Kohtalos
sa minuun liität. Sin' oot kaunis, mutta minä
taas osaan puhua. Niin, ollen ystävinä,
kaks miestä aivan hyvin tulla sankariksi
voi yhteen romaaniin.
CHRISTIAN.
En tajua...
CYRANO.
Ma sulle
jo ennakolta laadin puheet valmihiksi.
Sä sitten sanelet...
CHRISTIAN.
Siis ehdotat sa mulle?...
CYRANO.
Roxane ei sillä tavoin pettyneeksi tulle!
Me yksin voimin sinuun suostutamme hänet.
No, mitä sanot? Saako nahkatakkimies
sinulle taitoansa tarjota kenties?
CHRISTIAN.
Vaan, Cyrano!...
CHRISTIAN.
Varmaan ymmärtänet,
mä, että...
CYRANO.
Epäröit ja pelkäät, ehkä luullen,
hän että myöhemmin, sua joskus yksin kuullen,
taas sulle kylmenee. Ei hätää! Onni myötä
on meillä! Mitäs sanot? Tehdään yhteistyötä!
CHRISTIAN.
Sun silmäs säihkyvät.
CYRANO.
No, ruvetaanko?
CHRISTIAN.
Sua
siis huvittaisi?...
CYRANO, hurmaantuneena.
Niin.
Hillitymmin.
Se huvittaisi mua!
Tämmöinen runoniekkaa huvittaa, jos ketään!
Jos suostut, toistamme me silloin täydennetään
Ma seuraan varjossa, kun polkuas sa polet,
mä henkevyytes oon, sa kauneuteni olet!
CHRISTIAN.
Vaan kirje, joka minun pitäis lähettää!
En osaa...
CYRANO.
Valmis on se.
Ottaa esiin kirjoittamansa kirjeen.
Ota kirje tää!
CHRISTIAN.
Vaan kuinka?...
CYRANO.
Osote vain lisää, sillä hyvä.
CHRISTIAN.
Ma...
CYRANO.
Lähetä se! Hän on siihen mielistyvä.
Se hyvä on!
CHRISTIAN.
Sull' oli?...
CYRANO.
Taskuissamme meillä
on kirjeit' aina. Kelle? Mene tiedä! Heillä
on yhtä se, ett' ovat unten lainaa. Meitä
he eivät tunne; emme tunne mekään heitä!
Nää kirjeet lapsia on runohaaveiluni.
Todellisuudeksi nyt kerran muuta uni!
Tää ota! Heitän näitä lentoon sattumoisin,
sun niille antavan nyt osotteen ma soisin.
No, ota! Nähdä saat, siin' ett' on tulisuutta
ja voimaa, lentoa, ja runon soinnukkuutta!
CHRISTIAN.
Vaan eikö siinä ole jotain muutettavaa?
Hän muuten ehkä huomaa, kun hän kirjeen avaa,
se ettei ole hälle!
CYRANO.
Ei! Se sopii kyllä!
CHRISTIAN.
Niin, mutta!...
CYRANO.
Usko minuun, eikä mitään muttaa...
Näet: lempi itseens' aina kaikki sovelluttaa!
CHRISTIAN.
Ah, ystäväni!
Syleilee Cyranota. Jäävät syleilyasentoon.