HARPAGON (huutaen varkaita puutarhasta). Varkaita, varkaita, murhaajia.
Oikeutta, Oikeuden Jumala! Minä olen hukassa, minä olen murhattu,
kurkkuni on poikki, rahani on viety. Kuka sen on tehnyt? Mihin hän on
joutunut? Missä hän on? Missä hän piilee? Mistä saan hänet kiinni?
Mihinkä minä juoksen? Mihinkä en juokse? -- Eikö hän ole siellä, eikö
hän ole täällä? Ottakaa kiinni? (Itselleen, pitäen käsivarsistaan.)
Anna takaisin rahani, konna. -- Oh! minähän se olen -- -- -- Järkeni on
poissa, enkä tiedä missä olen ja mitä teen. Voi, armaat, armaat
rahakultaseni, rakkaat ystäväni, teidät on minulta viety; ja kun teidät
on minulta otettu, olen kadottanut kaiken tukeni ja turvani ja iloni,
kaikki on minulta mennyt, eikä minulla ole enää mitään tekemistä maan
päällä. Ilman teitä on minun mahdoton elää. Se on tehty; en jaksa enää,
minä kuolen, minä olen kuollut, olen haudassa aivan! Eikö kukaan tahdo
minua herättää kuolleista antamalla minulle rahani takaisin, taikka
ilmoittamalla kuka ne on vienyt. Haa! Mitä sanotte? Ei, täällä ei ole
ketään. Kuka lieneekin ne vienyt, hän on viisaasti urkkinut parahimman
ajan, valinnut juuri sen hetken, jona puhuttelin tuota petturia,
poikaani. Mennään ulos. Minä menen hakemaan oikeutta ja annan tutkia
taloni, palvelijani, renkini, piikani, poikani ja itseni. Kuinka paljon
väkeä on koossa! Kaikki jotka näen ovat epäluulon alaisia. Heh? kenestä
siellä puhutaan? Varkaasta, joka on vienyt minun rahani? Mitä melskettä
siellä ylhäällä? Onko minun rahani siellä? Jumalan tähden, minä
rukoilen, jos on tietoja varkaasta, niin nimittäkää ne minulle. Eikö
hän piileskele parissanne? He katsovat minuun kaikki ja nauravat. Te
tiedätte varmaankin, kutka ovat osalliset varkaudessa. Tulkaa pian,
komisariukset, fiskaalit, tuomarit, hirsipuut, poliisit, profossit ja
pyövelit. Minä hirtätän kaikki ihmiset ja, jos en saa takaisin
rahojani, niin hirtän itseni lopuksi.
Esirippu alas.
Viides näytös.