Harpagon. Elise. Valére.
HARPAGON (erikseen näyttämön perässä). Se ei ollutkaan mitään, Herralle
kiitos.
VALERE (näkemättä Harpagonia). Ja viimeinen keinomme on pako, joka
meidät kaikesta pelastaa; ja jos rakkautesi, ihana Elise, on niin luja
-- -- -- (Huomaten Harpagonin.) Niin tyttären täytyy totella isäänsä.
Hänen ei tule katsoa minkälainen aviomies on, ja kun tuo tukeva peruste
ilman myötäjäisiä tulee esiin, niin hänen tulee ottaa ken hänelle vaan
annetaan.
HARPAGON. Oivallista, kas se on puhetta se!
VALERE. Hyvä herra antakaa anteeksi, jos vähäsen innostun ja rohkenen
puhua hänelle niinkuin puhun.
HARPAGON. Mitä vielä! Se minua ihastuttaa, ja minä tahdon että sinä
otat häntä hallitakses miten mielesi tekee. (Eliselle.) Niin sano sinä
mitä sanot. Minä annan hänelle sen vallan, jonka taivas on minulle
antanut, minä toivon että teet kaikki mitä hän käskee.
VALERE (Eliselle). Koetappas vastustaa minua tästä lähin.