HARPAGON. Enkä likimainkaan valita niin kuin pitäisi, että nyt on
surkeat ajat.
CLEANTE. Hyvä Jumala! Eihän teillä, isäkulta, ole syytä valittaa, ja
kyllähän tiedetään, että teillä on varoja yltäkyllin.
HARPAGON. Mitä? Onko minulla varoja yltä kyllin? Jotka niin sanovat, ne
valehtelevat. Suurempaa valetta ei ole, ja ne ovat konnia, jotka
levittävät semmoisia huhuja.
ELISE. Älkää suuttuko.
HARPAGON. Merkillistä, että omat lapsenikin minua pettävät ja
vainoovat.
CLEANTE. Onko se vainoomista, kun sanoo teillä olevan rahoja?
HARPAGON. On. Semmoiset puheet, sekä teidän tuhlauksenne tekevät sen,
että piakkoin tullaan tänne ja leikataan multa kaula poikki siinä
luulossa, että minä olen kultarahoja täynnä.
CLEANTE. Millä tavoin minä niin suuresti tuhlaan?
HARPAGON. Milläkö tavoin? Onko mitään kamalampaa kuin nuo kalliit
vaunut, joissa ajelet pitkin kaupunkia? Minä nuhtelin eilen sisartasi;
mutta moinen hurjuus on kahta pahempi. Se se oikein kauhistuttaa; ja
entäs jos otettaisi lukuun kaikki mikä sinun kurkkusi kautta on mennyt
alas, niin siitä summasta jo tulisi aika vuosikorko. Olenhan jo monen
monituista kertaa sanonut sinulle: poika, koko sinun käytöksesi minua
kovin pahastuttaa ja ylvästelläksesi tuommoisissa vaatteissa, täytyy
sinun tietenkin minulta näpistellä.
CLEANTE. Mitenkä teiltä näpistelisi?
HARPAGON. Mistä sinä olet saanut varoja ylellisyyteesi? Mitä minä
tiedän? Ja jospa et juuri näpistelisikään, niin -- Tahtoisinpa juuri
tietää mitä hyötyä on kaikista noista nauhoista, joilla olet koristeltu
kiireestä kantapäihin ja eikö puoli tusinaa nauhoja riittäisi pitämään
housujasi kiinni? Kylläkai on tarpeellista tuhlata rahoja peruukkeihin,
kun sopii pitää omat hiukset päässään, jotka eivät maksa mitään.
Panenpa vetoa että sinun peruukissasi on vähintäin kaksikymmentä
tukaattia, ja kaksikymmentä tukaattia antaa vuotuista korkoa
kahdeksantoista livreä kuusi äyriä ja kahdeksan penniä, vaikk'ei
saisikaan muuta kuin kahdeksan ja kolmas osa prosenttia.
CLEANTE. Te olette oikeassa.
HARPAGON. Vaan jätetään nämät nyt sikseen ja puhutaan muista asioista.
(Huomaten Elisen ja Cléanten viittaavan toisilleen.) No! (Itsekseen.)
Luulenpa heidän tekevän viittauksia toisilleen varastaaksensa minulta
kukkaroni. (Ääneen.) Mitä nuo viittaukset merkitsevät?
ELISE. Me tingimme keskenämme, Cléante ja minä, kenenkä on ensiksi
puhuminen ja meillä on molemmilla teille jotakin sanomista.
HARPAGON. Myös minullakin on teille molemmille jotakin sanomista.
CLEANTE. Me mielisimme, isä kulta, puhutella teitä naimisasioista.
HARPAGON. Myös minäkin tahtoisin puhua teille naimisista.
ELISE. Oh, isä kulta!
HARPAGON. Miksi noin kirkaset, tyttö? Tuo sanako sinua pelottaa vai
itse asia?
CLEANTE. Naiminen saattaa meitä kumpaistakin pelottaa, siihen tapaan
katsoen miten te sitä käsitätte, ja pelkäämmepä ett'emme pidä teidän
valinnastanne.
HARPAGON. Malttakaa vähän ja olkaa rauhalliset. Minä tiedän mikä teille
kumpaisellekin on paras, eikä teillä tule olemaan vähintäkään syytä
valittaa siitä, mitä minä aijon tehdä, mutta asiaan. (Cléantelle).
Sanoppas poikani, oletko nähnyt erästä nuorta tyttöä, nimeltä Mariane,
joka asuu tässä aivan lähellä?
CLEANTE. Olen, isäseni!
HARPAGON. Entäs sinä?
ELISE. Olen kuullut hänestä puhuttavan.
HARPAGON. Millaiselta hän mielestäsi tuntuu, Cléante?
CLEANTE. Varsin ihana tyttö.
HARPAGON. Hänen kasvonsa?
CLEANTE. Siveät, henkevät.
HARPAGON. Hänen käytöksensä ja ryhtinsä?
CLEANTE. Ihmeteltävät, epäilemättä.
HARPAGON. Etkö arvele semmoisen tytön ansaitsevan ajattelemista?
CLEANTE. Uskon kyllä, isä.
HARPAGON. Että siinä olisi hyvä naimiskauppa.
CLEANTE. Hyvin hyvä.
HARPAGON. Että hänestä tulisi kelpo talonemäntä?
CLEANTE. Epäilemättä.
HARPAGON. Ja että aviomies tulisi häneen tyytymään.
CLEANTE. Aivan varmaan.
HARPAGON. Mutta pieni pulaseikka löytyy, minä pelkään näet ett'ei
hänellä ole niin paljon omaisuutta kuin sopisi vaatia.
CLEANTE. Ah, isä! Omaisuus ei ole niin tärkeä kun naidaan hieno tyttö.
HARPAGON. Anna anteeksi, anna anteeksi! Mutta aikomukseni olikin
oikeastaan sanoa, että jos ei saakaan siinä niin suurta omaisuutta kuin
toivoo, niin saattaisihan kokea saada sitä toisin tavoin.
CLEANTE. Se on tietty.
HARPAGON. No niin, minua suuresti ilahuttaa, että olette samaa mieltä
kuin minä, sillä hänen siveä käytöksensä ja suloutensa ovat voittaneet
sydämeni, ja minä olen päättänyt hänet naida, jos hänellä vaan on
vähänkin omaisuutta.
CLEANTE. Kuinka?
HARPAGON. Mitä?