_Tahvo Monoisella Tuusmäin_ kylässä _Rantasalmen_ pitäjässä, oli
yksi suuri Kissa, joka usseen juoksenteli _Pakkilaan, Martti
Pakin_ luokse. Niin tapahtui kerran, että hänen vaimonsa _Rikina
Tuuhattar_ tappo häntä ruoka-tuassansa; josta Lassi Nissinen,
Kaijolta, teki Runon.
Alotanma aika veisun,
Virren värsyn viisahamman,
_Monoisell'_ oli muoti Kissa
Joka juoksi joutusasta,
Vikevästi viiletteli,
Painatteli _Pakkilaana_.
_Tuuhattari_ tuima vaimo
Hirtti kissan kiirehestä
Rotan-syöjän rohkiasta.
_Tiina Huorni_ tiijon anto.
Kissa kiljuupi tuvassa!
Pistiinpä _Rikina_ pihalen.
Otti Kissan kynsihisek;
Kissa kisko kynsillänä,
Repi leuka-pielillänä.
Vei pihallen piiskatakseen.
Huoneisen oven sisällen
Hirtti hivus-karvoillansa
Kytki perse-jouhillansa.
Kissapa kiljuupi kiirusta:
"Ei henki hevillä lähek!"[99]
Saipa sieltä sievän puuni
Jolla piähään peikaroipi.
Kissa kuoli kiirehesti,
Rotan-syöjä rohkiasta.
Sitä nylki nyrkillänsä,
Kisko kissan kynsillänsä,
Veritteli veitellänsä;
Pani kissan palkan-puillen.
Sai saparon lapsillensa,
_Martillensa_ maha-paijan,
_Rikinalle_ rimpottimet,
_Liena-Tiinallen_ tiperon,
Isännälle ije-lihan;
Esi-jalan emännällen,
Taka-reijet renkilöillen,
_Mikollen_ mitä tuloopi.
Risan anto _Ulrikallen_,
Kaula-murun _Kallukallen_,
Korvat _Maija Kuosmaisellen_,
Mulkut muillen tyttärillen.
Piioillen pisi-lihasta.
Jopa loppu loisten Kissat,
Torparien torvi-hännät.
Tuli murhe murkinasta,
Paha-mieli _Pakkilana_.
Viellä ois viiksiä jälellä --
Viikset virren laulajoillen.
Nissinen.