Anttolan hovissa, Mikkelin pitäjässä, asui silloin Kirjuttaja _Eerik
Juh. Virilander_, isäntämiessä. Hään pieksi oman Rakuunasak vaimoo,
siitä syystä että se tapais hänen lehmänsä, aijastaan. Josta Ikoinen
sai virren alkunsa.
_Ikoinen_ iloinen miesi.
Viisas virsien-tekiä,
Laitto liänit laulamaani,
Kylä-kunnat kuulemaani.
"Herraiseni herttaiseni
Kuules kuinka lauletaani,
Kuinka virsi viänetääni,
Puustavit pujotetaani!"
Tämä on virsi _Anttolasta_,[94]
Hovin-Herrasta hopotus.
Aamulla äkin varain
Läksi messään mehuten. --
_Eerik Jussi_, julma miesi,
Supitpa suurella suolla,
Kulkipa kurjan karjan luokse;
Löys'pä Lehmät aijastansa
Niittuansa nilkomasta,
Ajo _Antolaan_ pihaani,
Kaikotti karja-kuja'an.
Rakuuna paran raukka akka
Astu _Anttolan_ pihaani:
"Herraiseeni herttaiseeni,
Anna Lehmäini kotiini!"
_Virilander_ viisas miesi
Ajo akka räppänätä
Nahka-piiskalla pihasta,
Tuppais nahka-tullikolla,
Antoipa korvalle kolauksen.
Mäni porstuppaan pakooni. --
Siellä seisoivat sopessa
_Jyljänäisen_ julma akka,[95]
Kaunis kakkaran varas,
Hyvän-leivän leikkeliä;
_Poavo Suutarin_ sukkela poika,
Kakkaraisen kannattaja,
Hyvän leivän lennättäjä.
Ikoinen.