Rysthollari _Pekka Kiiskinen Kiiskilänniemeltä_ otti _Joakko Auvista_
(tahi Avelinia?) Teivaasta vävyksensä, sillen vanhemmallen
tyttärellensä _Maija Liisallen_; mutta hään piti salassa sitä
nuorempatakin hyvänä, nimeltä _Eeva Sohvia_, joka tuli tietyksi siitä,
että heijän sisaren-lapsi kuuli heijän keskenäisiä puheitansa,
mehtämajassa, joita hään kotiin-tultuaan ilmoitti vanhimmillensa;
josta ukko Kiiskinen kyllä kovasti suuttui. Heikki Summainen teki
tästä Runon v. 1814, jonka Joakko Pulliainen Kiiskilänniemeltä laulo
mullen s. 13 p. Lokak. v. 1815.
_Kiiskilänniemi_, kiitettävä --
Siin' on viisaat virren-sepät,
Viisaat virsiin-tekiät!
_Puavo Köppö_ köyhä miesi,[89]
Tämä vanha vaiva-sukka,
Tämä viisas virren-seppä
Ajatteli ajan piälle,
Pitkin tietä käyessänsä,
Kuinka laulut laitettaneen,
Kuinka virsi veisattanneen.
(Tätä kieltää _Kiiskiset_,
Eikä antais _Auvisetkaan_).
_Pekka_ puhuu _Purhoisillen_:
_Purhoisei_ puhuu _Pekallen_:
"_Teivaassa_ on tietty poika,
Sekä Suutar' että Riätäil';
Tekööpi työt molemmat."
Tämä viänettiin vävyks',
Otettiin otto-pojaks'.
_Juakko_ vielä viisi vuotta
_Maija-Liisoa_ likisti.
"Laita mulle lapsukkainen,
Tahi pieni perillinen!
Jos et laitak mulle lasta
Niinma suostutan _Sohvia_."
_Juakko_ suostutti _Sohvian_[90]
"Laita mulle lapsukkainen,
Tahi pieni perillinen!"
Tyttö näytti tykevällen,
Aivan paljon paksummallen.
Juakko istui eine-puulla:
"Jok' on _Sohvi_ suovallaan?"
(_Pekka_, pieni pentu-koira,
Kassoi ala kainalonsa)
"Jok' on poika puoltununna,
Jok' on uupuna unehen?"
_Pekka_ peitti silmoisensa
Käsi-varrella omalla;
Kohta tultua kotiinsak,
Ensin huasto emännällen,
Siitten ilmoitti isällen.
Ukko suuttua suhahti,
Alko _Auvista_ torua:
"Tuos' on tuutu tyttärelleis![91]
Jos on Siat syötettynnä,
Rupa-turvat ruokittunna." --
Summainen.