Talonpojalta _Tuomas Asikaiselta Pitkälahen_ kylästä katoisi syksyllä
vuonna 1823 yksi Sika, jonka Suet lie syöneet suuhunsa. Hään otti
noapurin- mieheltä _Eiro Siiskoiselta_ toisen Sian siaan, koska se
oli melkeen sen-näköinen kuin hänen omansa. _Siiskoinen_ otti kyllä
Sikansa takaisin, voan _Asikainen_ omisti tätä jälleen, ja tappo
sitä, josta _Huuhtinen_ teki virren.
_Ikolan_ suuri emäntä
Jolta söi Susi Sikoja,
Tappo lempo tallukoita --
_Tuomas_ totinen isäntä
Saipa säkin seinukselta,
Vaels _Vantin_ kartanollen;
Pistänpä kohta pihaani.
Älyis Tallun tallin eissä --
Tämän säkkiisek säväytti;
Alko koitsia kotiisek.
Sika huusi huikiasti,
_Tuomas_ juoksi joutuisasti --
(Se ilo ilollen näytti).
Kuuvennoksen kannon tyttö[79]
Jok oil kylvyssä kylässä,
Älyspä _Tuomaan_ tulevan.
Eukoillen ensin saneli:
"Mistä tuo _Tuomas_ tuloopi?
Sika säkissä selässä."
Eukko _Sohvollen_ sopotti:
"Ole vaiti vaka tyttö,
Elä virkaja mitähän!
Meiltä söi Susi Sikoja,
Tappo lempo tallukoita.
Tuomas tuopi nyt Sian,
Miltä Sian, kulta kaksi --
Nyt toi Sian _Siiskoiselta_."
Suattiinpa sana kylällen,
Iso-nauru nuapuriisen:
"Tiäll' on _Siiskoinen_ Sikais!"
_Eerikk'_ tuota essimääni.
Älyis Tallun karsinasta --
Sepä samassa saneli:
"Tiäll' on miehet meijän Sika!"
_Juhana_ jutusti perästä;[80]
Sepä sanoi samatek.
_Ikolan_ suuri emäntä
Joka väitti viärinpäin,
Toisinpäin totisti:
Olevan oman Sikase.
Nouvattiin _Eeva Nopoistaa_,[81]
Se sanoi samalla lailla
Niin kuin eiltäpäin isäntä.
_Piekäinen_, se pitkä tyttö,
_Muaria_ mahava piika
Toas toiseppäin totisti:
"Se on meijän-talon tallu!"
Huuhtinen.