Kerran olin vähällä joutua surman suuhun Välimeressä. Läksin näet
lähellä Marseillen kaupunkia eräänä kauniina kesä-iltana uimaan.
Yht'äkkiä näin suuren kalan uivan minua kohti suu ammollaan. Pakoon
ei siinä ollut yrittämistään. Minä hyyristyin vaan niin pieneksi
kuin suinkin oli mahdollista: jalat koukkuun ja käsivarret rinnalle
ristiin. Sillä tapaa pääsin pujahtamaan pahuksen leukapielten
välitse kulkkuun ja sitä tietä vatsaan. Siellä oli pilkkosen
pimeä, mutta muutoin lämmin ja vallan hyvä olla. Minun läsnäoloni
näkyi tuottavan sille jonkun verran vatsanväänteitä, ja mielellään
se kaiketi olisi päässyt minusta. Tehdäkseni pedon olon kahta
tukalammaksi, rupesin minä vatsassa kävelemään ja juoksemaan ja
tanssimaan, sanalla sanoen kaikin tavoin peuhaamaan ja teutumaan
pimeässä vankikopissani. "Shottish" -- se se varsinkin näkyi olevan
sille vastenmielistä: se ähki ja puhki surkeasti ja kohotti välistä
puolet ruumistaan suoraan vedestä ylös. Sellaisessa asennossa sen
sattui huomaamaan muuan italialainen laiva. Vene laskettiin alas, ja
kun kala jälleen nousi veden pinnasta, iskettiin siihen väkäkeihäs,
ja koko hirviö nostettiin laivan kannelle. Minä kuulin sitten
laivaväen neuvottelevan, millä keinoin kala olisi paloiteltava,
jotta rasvaa saataisi niin paljo kuin mahdollista, -- minä osasin
nähkääs italiankieltä. Silloin minulle kauhea hätä käteen, sillä
minä pelkäsin, että he, kalaa leikellessään, silpovat minutkin
palasiksi. Harkitsin sitten, että kaiketi he ensiksi katkaisevat
pään ja pyrstön, ja asetuin sen vuoksi keskelle mahaa, jossa olisi
ollut sijaa ainakin kahdelletoista miehelle. Pian rauhoittui mieleni,
kuullessani heidän alkavan vatsan puolelta. Heti kuin vähänkin alkoi
valoa pilkottaa, rupesin minä huutamaan minkä jaksoin, ilmoittaen,
kuinka mieluista minun olisi tulla tuttavaksi herrain kanssa ja
päästä heidän suosiollisella avullaan tästä tukalasta tilasta, jossa
olen tukehtumaisillani.
Mahdoton on kuvailla heidän hämmästystään, kun kuulivat äänen puhuvan
kalan sisästä, ja yhä suuremmaksi heidän ihmettelynsä kasvoi, kun
näkivät alastoman miehen vääntyvän sieltä esille.
Kerroin heille sitten koko historian juuri niinkuin tässäkin olen
kertonut, ja he olivat naurusta pakahtumaisillaan.
Saatuani hiukan virvokkeita, hyppäsin mereen peseytymään ja uin
sitten rannalle -- vaatteitani hakemaan. Ne olivatkin ihan samassa
paikassa, mihin ne olin jättänyt. Laskujeni mukaan olin minä ollut
noin kolme tuntia hirviön mahassa.