(Sävel: "Anna kättä sun kullallesi,
pieni ruusun nuppu!")
:|: Neijot laulaa täyttä kaulaa,
minä keskellä harhaan; :|:
"Tule, ota kultasi, iki-omaks saat,
siron, siistin ja parhaan!"
:|: Minä kurkkaan joka nurkkaan,
joka katse on tulta. :|:
Voi, noita neitukan nuppusia vaan,
rauhan vievät ne multa!
:|: Toi on korja ja tää on sorja,
minä seison ja emmin. :|:
Tulkatte heitukat kilvan kaikki siis,
joka kukkaa ma lemmin!
Armasta etsiessä.
Heinäsirkka soittaa armaalleen,
siskoansa sammalkukka kaulaa,
pienin lintu kuuli kutsun kaiholleen,
järvet hymyilee ja päivä laulaa,
maata taivas tavoitella voi,
tuulen, aallon yhteislaulu soi;
minä sielun siskoani etsin kaikkialta,
linnut ilkkui mulle lehväin alta:
etsit ystävää ja omaa pesää,
oottaa saat kai monta, monta kesää.
Veijari-Heikki.
Hän on hulivili poika ja reima ja huima,
ja viekas ja viisas se Heikki,
voi, elkätte tyttöset luottako Heikkiin,
kas, rakkaus sille on leikki!
Kun juuri hän Annille lehdossa vannoi,
jo riihellä Maijan sai paulaan
ja illan tullen hän sieltäkin hiipi
ja kapsahti Kaisun kaulaan.
Hän on leikissä lieto ja soitossa sorja,
paras teikari tanssissa illoin,
kun hän toista silmäänsä vilkuttaapi,
voi teitänne tyttöjä silloin!
Sata heiliä hällä ois, häitä jos viettäis,
sata syntiä hällä on varmaan,
ja poskenne marjat hän maistoi ja heitti
ja löysi ain uuden armaan.
Hän on maaliman kulussa maireensa saanut,
iloveitikka, veijari-Heikki.
Voi, älkätte luottako tyttöset Heikkiin,
kas, rakkaus sille on leikki! --
Korven kohdussa.
Kas, kuinka sanajalka, sammal heloittaa
ja tuutuu huminassa kulokorven,
käy latvain laine sinisalon taa,
soi metson soidin rahkasuolta,
ja kuule helyääntä vaskitorven,
mi satakaijuin kaukaa tuolta
taas vuoriin ponnahtaa.
Tääll' itse luonnotar kai asustaa
ja uinuu satulinnan iltakasku,
vain ontto oksa joskus rasahtaa
ja kuusiholviin leijaa siipi.
Kuin läpi seulan hehkuu illan lasku,
sen rusko korven rintaan hiipii
ja kultaa kanervaa.
Ja korven iltajuhlan huminaan
lens ventomieli, nuori kulorastas,
se soitti suvipäiväin riemujaan
ja onnestansa puhui puille --
Ja kaukaa torven heikko kaiku vastas,
jo painui taivaan silmä maille muille,
jäi korpi uinumaan.
Maantien tölli.
Puolukkana mättähällä puunti tölli pieni
maantien virstapaalun luona omenapuiden alla,
siitä suvi-aamuin kulki kaunis metsätieni,
siellä kirkas helosilmä se istui ikkunalla.
Tyttö polki rukkiaan ja kosijoita väisti,
lauloi: "mik' on neidon olla nuorella ijällänsä."
Vanha vaari kanteleellaan rahinpuilta säisti
mietti elon iltaansa ja viritti virsiänsä.
Nyt ei raiju laulu eikä kulje rukin rullat,
helosilmä tehtaan työssä on hiekkaa vääntämässä:
virsi katkes... vanhan vaarin peittää kirkkomullat,
sunnuntaisin haudan luona on tyttö itkemässä.
Omenapuut kukkii taas ja tuoksuu kesä-illat,
maantien tölli kallellaan on valko-oksien alla,
siellä reuhaa mustalaiset, kulkuriset pillat,
rukki on jo poltettu ja laudat on ikkunalla.
Metsien kulkijat.
Kuljin sinisalon polkuja pitkin,
kaikui lauluni ääni --
voi, siell' oli karjani,
ja siell' oli marjani
ja juolukat huumasi pääni.
Päivän päähän kuljin ja päivässä päihdyin
enkä ma voinut muuta,
kun kulkija metsien
tuli ääntäni etsien
ja se antoi mesisuuta.
Kuljin koko kesän, ilosta ma juovuin,
nauroin ja itkin hullu,
voi, kuule, mun karjani,
ja kuule, mun marjani:
nyt kulta on mullekin tullu!
Salapolttaja.
On ylläin tahrittu sarkanuttu,
ma olen hylky ja konnan tuttu,
ei kättä lyö mulle kunnon mies,
kai perii tyrmä mun, kuka ties,
ei naista mulla, jot' armastais,
ei äitikultaa, ken lohduttais.
Ja valelohtu on viinan keitto
ja soinen sumu se mun on peitto,
on hevosloimi mun vuode yön,
mi muilta jäi, sen ma nälkään syön,
ja pilkka pistää kuin veitsen pää,
kun juomaveikkoni hähättää.
Mut sen ma tiedän, en liene roisto,
vaikk' kulki vieraille talon loisto,
kun kulkuteillä ma teutaroin
ja öisin telmin ja päivät join,
nyt itken vimmaani uhalla
ja tulta nuotioon puhallan.
Jos heitin kehnosti kultaan lokaa
ja rikoin riemun ja synti sokaa,
en kuiluun kuihtuvan kaiken sois...
Kun korven soista vaan päästä vois,
taas onnen saisin ma, kuka ties,
ja kättä paiskaisi kunnon mies!
Helkavirsiä.