Kaisa on 17-vuotias. Hän on käynyt tyttökoulun. Nyt hän on kotona.
Hän auttaa äitiä taloudessa, tekee käsitöitä sekä opettaa Pirkkoa ja
Saaraa. Hänellä on siniset silmät ja punaiset posket. Kaisan parhain
luonteenominaisuus on iloinen mieli. Äiti kutsuu Kaisaa välistä
tuittupääksi, mutta kelläpä meistä ei vikoja olisi. Saara ja Kaisa ovat
välistä keskenään sotakannalla. Silloin Saara sanoo Kaisaa ylpeäksi,
joka »luulee olevansa jotakin». Mutta tuskinpa Kaisa sen ylpeämpi
lienee kuin muutkaan hänen ikäisensä tytöt, joilla on nuorempia
sisaruksia. Tosin tuntuu juhlalliselta, kun välistä voi käskeä
nuorempia ja vaatia heiltä tottelevaisuutta vanhemman oikeudella, mutta
sehän on aivan ymmärrettävää.
Paavo täytti toukokuussa 14 vuotta. Hän on jo melkein Kaisan pituinen.
Hänellä on harmaansiniset silmät kuten Saarallakin. Posket ovat kai
myös punaiset, vaikka Kaisa väittää niiden melkein aina olevan enemmän
tai vähemmän likaiset. Paavo on koulupoika — neljäsluokkalainen, oikean
kaupungin oikean koulun oppilas, eikä kotikoululainen, niinkuin Pirkko
ja Saara. Paavo on kesällä kovasti innostunut onkimiseen. Talvella
on hänen lempityönsä metsästys, niinkuin hän itse sanoo. Hän sai
viime talvena kerran jäniksen ja senjälkeen ovat toisetkin alkaneet
kunnioittavammin puhua Paavon metsästyshommista. Paavolla on hyvä
ystävä, Ville, naapurissa.
Pirkko on 11-vuotias. Hän on perinyt isän ruskeat silmät ja tumman
tukan. Hänen suurin huvinsa on lammasten hoito. Jokaisen lampaan nimen
hän tietää, jokaista hän käy erikseen aamuisin tervehtimässä. Ne syövät
hänen kädestään, ja hän kertoo niille kaikki huolensa. Lehmät ja pienet
vasikat ovat myös mukavia, mutta mitkään eivät vedä vertoja lampaille.
Pirkko saattaa suuttua välistä tuimasti — ja sehän ei ole kaunista;
välistä hän itkee turhasta, etenkin silloin kun hän on suuttunut. Mutta
muuten hän on kiltti tyttö.
Saara ei ole vielä täyttänyt kymmentä vuotta, ja se onkin hänen suurin
murheensa. Hänellä on kaksi paksua, vaaleaa palmikkoa ja silmät, jotka
»aina nauravat — milloin ne eivät itke», niinkuin Paavo sanoo. Saara ei
ole vielä luopunut nukeistaan, vaikka Pirkon nuket ovat jo pari viikkoa
olleet vinnillä. Mutta leikkiihän Pirkkokin vielä paperinukeilla, ja
sehän on melkein sama. Saaran rakkain nukke on nimeltään Anna-Stiina;
sille hän on neulonut kolme pukua ja kaksi esiliinaa. Saara ei ole niin
kiivas kuin Pirkko, mutta vikansa on hänelläkin. Hän on välistä kovin
huolimaton, jättää tavaransa huiskin haiskin. Ja näkisittepä, mikä
järjestys hänen laatikoissaan on välistä.
Ja sitten kuuluu Karrin varsinaisiin asukkaihin vielä äiti ja isä,
Leena, Kuri ja Mirri. Leena on palvelustyttö, Kuri pystykorvakoira ja
Mirri kissa, niinkuin jokainen tietää.