Luuletko entisen morsiamesi luottavan enää koskaan sinun
rehellisyyteesi, jos tämäkin sinun rehellisyytesi näyte tulee
päivänvaloon? Et... nähtävästi. Siis: istu tuohon. Me odotamme
Gabrielin tuloa.
UUNO CLAUS (retkahtaen tuolille).
Nyt on minulle kaikki samantekevää... (Painaa päänsä pöytää vastaan;
hetken vaitiolo.)
HELLIN HÖÖK (on siirtynyt taemmaksi, katsoo rakastavin, säälin ja
tuskan ilmein Uuno Clausia, lähestyy, pysähtyy, lähestyy jälleen ja
koskettaa hyväillen rakastettunsa hiuksia, hyvänä, sydämellisesti
houkuttelevana).
Älä pelkää, rakas... En tahdo sinulle mitään pahaa. Vain itselleni
sinut haluan. Ja itseni vapaaksi kaikesta siitä, mikä meitä sitoo.
Ajattele, rakas, kun Gabriel saa kuulla meidän rakkautemme, hän ajaa
minut luotaan. Ja minä olen vapaa, vapaa! Me olemme kaksi hyljättyä,
me kuulumme yhteen. Ja me näytämme noille siveyden saarnaajille, että
mekin osaamme rakastaa ilman peittelyä ja valhetta... Kuuletko, rakas?
UUNO CLAUS (nostaen päätään, muita katsomatta Helliniin).
Kuulen kyllä. Mitä tehnetkin, en aio estää. Ja vastaan otan mitä
tulleekin... (Kuulostelevat, eteisen ovi avataan ja suljetaan, kuuluu
kolahdus kuin kepin pudotessa lattialle ja samalla pari rykäisyä.)
HELLIN HÖÖK (suudellen yhä istuvaa Uuno Clausia hiuksiin).
Nouse, hän tulee... (Asettuvat pöydän lähettyville, oikealle etualalle,
odottavina seisomaan.)