Ja... salli minun sanoa, että puhut tänä iltana aivan kuin...
ulkopuolelta itseäsi...
LAILA KENA (leikillisen älykkäästi).
Sisäpuolelta, vakuutan sen, ja itsestäni! (Rouva Höökille.) Katsokaas,
rouva Höök, hän ihmettelee, kun täällä, teidän kokeneessa ja
vapaamielisessä seurassanne, puhun itsestäni, omasta, todellisesta
itsestäni. (Uuno Clausin puoleen kääntyen.) Siitä näet, Uuno, että
yksin sinun seurassasi se on ollut mahdotonta, ja siksi, että sinä
etupäässä haikailet aviollisen sataman uskollisuuden ankkureista,
joissa pienet haavelaivat kelluilevat violetinvärisessä iltahämyssä...
(Päättää puheensa raikuvaan nauruun.)
UUNO CLAUS (syvästi loukkaantuneena).
No mutta, Laila...