LAILA KENA nuori, siro, hienosti puettu ja varmaeleinen tyttö, ja Uuno
Claus vasemmalta.
UUNO CLAUS aikoo vetää Lailan puoleensa ja suudella.
LAILA KENA (estää siroin elein; loitoten).
So-soo... olen tullut vieraisille enkä rendezvous'hun, rakas sulhaseni.
(Siirtyy etualalle.)
HELLIN HÖÖK (tulee peräovesta kantaen tarjottimella kolme täysinäistä
viinipikaria; jo tullessaan teeskennellen suurta iloa).
Pienen juhlamme parhain viini... (laskien tarjottimen pöydälle)
tietenkin nuorille rakastuneille. (Lähestyy Lailaa; ottaen kädestä.)
Terve tuloa! (Suudeltuaan Lailaa poskelle.) Miten iloiseksi Gabriel
tuleekaan, kun hän kuulee, että hänen paras ystävänsä ja hänen kaunein
oppilaansa...
LAILA KENA (helakasti nauraen).
Vielä mitä! Olin koulutyttönä armottoman ruma...
HELLIN HÖÖK (käyden istumaan keskipöydän ääreen ja viitaten samalla
neiti Kenan istuutumaan vasemmalle sohvaan).
Nyt varmaan liioittelette, neiti! Vai mitä arvelet, sinä sulhanen
siellä?
UUNO CLAUS joka on jäänyt taka-alalle epätietoisena ja hermostuneen
näköisenä, nyökkää hieman hätäisesti.
LAILA KENA (jatkaen leikkiään).
Ja sitäpaitsi... loistin tohtori Höökin tunneilla etupäässä pelkillä
moraalittomuuksilla: lunttauksilla, rakastumisilla ja sensemmoisilla...
(Uuno Clausille.) Niin, niin, Uuno, sinä olit niistä vain yksi muitten
joukossa...
HELLIN HÖÖK (yhtyen leikkiin).
Rakastumisista vai sensemmoisistako?