Ymmärräthän... muistanethan, että olin kokematon ensivuoden
ylioppilas... Sinun huumaava kauneutesi... se oli kuin viinitarha,
jossa viininpolkijat survovat rypäleitä paljain jaloin ja jossa
tummanpuhuvat hedelmät makaavat ruumis ja sydän avoimina, tuoksuvina ja
kosteina kuin...
HELLIN HÖÖK (keskeyttäen, viiltävästi).
Ja nyt! Nyt sinä aiot paeta viinitarhasta pieneen, somaan ja sievoiseen
kotiin...
UUNO CLAUS (ryhdistyen jälleen, jyrkästi).
Niin aion. Olen tullut mieheksi ja tahdon luoda itselleni ehjän ja
kokonaisen elämän, tulevaisuuden ja perheen.
HELLIN HÖÖK (katkerasti).
Perheen? Todellakin! Puhtaan ja untuvaisen pesän, jossa kaino kana
munii hyveen kultaisia munia... (Nauraa viiltävän ylimielisesti.)
UUNO CLAUS (raivostuen).
Lakkaa nauramasta! Tarjoan sinulle edelleenkin toverillisen
ystävyyteni, jos haluat. Mutta rakastajanasi lakkaa minua ajattelemasta
tästä hetkestä alkaen. (Ojentaa kätensä hyvästiksi.) Tällä kertaa...
hyvästi, Hellin.
HELLIN HÖÖK (nostaen torjuvasti kätensä).
Vielä sana... Kauanko on jo kestänyt tuota... kihlausaikaa?
UUNO CLAUS (iloisesti).
Jo toista vuotta.