NICCOLÒ MACHIAVELLI
Hänen Korkeudelleen Lorenzolle, Piero de' Medicin pojalle.
Niiden, jotka tahtovat saavuttaa jonkun ruhtinaan suosion, on
useimmiten tapana lähestyä häntä sellaisin lahjoin, joita he itse
pitävät kalleimpinansa tai joiden näkevät olevan hänelle mieluisimpia.
Niinpä nähdäänkin heidän monesti tarjoovan hevosia, aseita,
kultakankaita, jalokiviä ja muita samantapaisia koruja, jotka ovat
hänen suuruutensa arvoisia.
Kun siis haluan esittäytyä Teidän Korkeudellenne jollakin todistuksella
alttiudestani Teitä kohtaan, en ole omaisuudestani löytänyt mitään,
jota pitäisin kalliimpana tai niin suuressa arvossa kuin suurten
miesten tekojen tuntemista, jonka olen hankkinut pitkällisellä
kokemuksella nykyajan asioissa ja muinaisajan jatkuvalla tutkimisella.
Harkittuani ja punnittuani tietojani kauan ja ahkerasti olen ne nyt
koonnut pieneen nidokseen, jonka täten lähetän Teidän Korkeudellenne.
Ja vaikkapa arvelenkin, ettei tämä teelmä ansaitsisi tulla Teidän
nähtäviinne, luotan kuitenkin siihen, etten voi tarjota Teille
suurempaa lahjaa kuin antaa tilaisuuden mitä lyhyimmässä ajassa
tutustua kaikkeen siihen, minkä minä niin monina vuosina ja niin monia
vaivoja ja vaaroja kestäen olen oppinut tuntemaan.
Tätä teostani en ole somistellut komein puheenparsin enkä rikastuttanut
pöyhkeillä ja suurellisilla sanoilla tai muilla sellaisilla
ulkonaisilla houkutuksilla ja koristuksilla, joilla niin monet
tavallisesti silaavat ja kaunistavat tuotteensa. Olen näet tahtonut,
että joko kirjalleni ei ole annettava mitään arvoa tai että pelkästään
sen sisällyksen totuudellisuus ja aineen vakavuus tekevät sen
mieluisaksi. Älköönkä katsottako liian vaateliaaksi, jos halpa ja
alhaisarvoinen mies rohkenee pohtia ja arvioida ruhtinasten
hallintotoimia. Sillä samoinkuin ne, jotka tahtovat kuvata maisemia,
laskeutuvat tasangolle tarkastellakseen vuorten ja korkeiden paikkojen
luontoa, ja nousevat vuorille tarkastellakseen tasankoja, samoin täytyy
olla ruhtinas ymmärtääkseen oikein kansan luonteen ja kansanmies
tunteakseen hyvin ruhtinaat.
Ottakaa siis, Teidän Korkeutenne, vastaan tämä pieni lahja siinä
mielessä, missä sen Teille lähetän. Jos Te ahkerasti luette ja
harkitsette sitä, niin Te näette minun siinä kiihkeästi toivovan, että
Te saavuttaisitte sen suuruuden, jonka Teidän onnenne ja muut
ominaisuutenne Teille takaavat. Ja jos Teidän Korkeutenne joskus
suvaitsisi ylhäisestä asemastaan luoda katseensa myös näihin alhaisiin
seutuihin, niin Te huomaisitte, kuinka ansaitsemattomasti minä saan
kärsiä kohtalon kovaa ja jatkuvaa kolhimista.