Ihan aikomattaan Margaret oli lausunut sen kysymyksen. Useita kertoja
hän oli aprikoinut, miten saarelle oli tultu.
Tietenkin oli ollut vene... No niin, missä se vene oli?
Pirstoutunut rantakallioihin, oletti hän. Niin, hän oli otaksunut
(puhuessaan siitä erinäisiä kertoja), että vene oli paiskautunut
sirpaleiksi, särkynyt tulitikkupuiksi — että siitä (nähtävästi) oli
jälellä vain se rannalle ajautunut laudanpätkä, jonka Mount oli
katkaissut kahtia ja jonka palasia hän oli käyttänyt lyhentäessään
hänen hiuksiaan. (Myöskin koetti Mount näpertää siitä hänelle
jonkunlaista kampaa.)