ynnä muiden lisäksi vielä 2-sesuuriset, joista taas on useampia eri
alamuotoja.
Jättäen tämänkin ratkaisun lopullisuuden vielä kokonaan lukijan
omasta korvasta ja vastaisten suomentajien saavutuksista riippuvaksi,
tahdon vain lopuksi huomauttaa, ettei "Suomalaisen kirjallisuuden
edistämisrahaston" kaunokirjallinen osasto suinkaan ole sen
suuremmasta tai vähemmästä tarkoituksenmukaisuudesta missään
esteettisessä edesvastuussa, sillä sen asettamat tarkastajat,
tohtorit _Juhani Aho_ ja _A. V. Koskimies_ eivät ole sitä hyväksyneet
eivätkä hylänneet, vaan ainoastaan lausuneet toivomuksenaan, että
selittäisin suomalaiselle yleisölle parilla sanalla tämän tärkeän
runo kielellisen kysymyksen nykyiset kehitysasteet.
Toivon tuon kirjallisen velvollisuuden yllä täyttäneeni, mikäli se
tämäntapaisen lyhyen esipuheen puitteissa on mahdollista.
Helsingissä 4 p. heinäk. 1916.
Eino Leino.