Oli taivaani musta ennenkin,
ja pilvestä tuiskusi tulta.
Mut purppura valkosiivessä
se loisteli kuten kulta.
Ja kun pilvestä iski salama,
niin minä iskin vastaan.
Ei aurinko, valonjumala
se pulaan jättänyt lastaan.
Nyt mustempi kuin milloinkaan,
mustempi tuonelata Turjan,
mustempi jumalan kuolemaa,
sydäntäs mustempi, sun kurjan.