AINA (äkkiä). Sitäkö? — En milloinkaan! Upottaisinko itseni juuri
siihen suohon, jota — Hm! (Seisahtuu jonkun palkintotaulun eteen.
Hiljemmin), Suo siellä — vetelä täällä!
EEVI. Mitä sanoit?
AINA (hymähtää). Saatte nähdä vaan, että minusta vielä aikaa voittaen
tulee innokas suon polttaja!
EEVI. Suon polttaja?
PENTTI. Henkisesti — niin. Se on oikein! Se on juuri tuo tapojen ja
taantumisen ikuisesti hallaa höyryävä suo, joka paleltaa kaikki uudet
oraat ja hävittää uutisviljelykset.
AINA. (kääntyy). Ja siksi se on poltettava — perujaan myöten poltettava!
EEVI (nousee, mennäkseen ulos). Hyvästi ojitettava — ympäri ojitettava
se on ensin!
AINA (nauraa). Onko niin — sinä suur-viljelijä?
EEVI (mennessään). Ja tarkasti vartioitava, ettei kulo pääse tekemään
turmiota.
Menee vasemmalle, perälle.
PALVELUSTYTTÖ (tulee ovelle). Pastorska Airola on täällä.
EEVI (mennessään). Hyvä, hyvä!
AINA (hämmästyneenä jäänyt paikalleen. Ei ole kuullut Eevin ja
palvelustytön kohtausta. Heidän mentyään katsoo Eevin jälkeen).
Mitä hän sillä tarkotti?
PENTTI (hämillään). Tuolla viimeisellä?
AINA. Niin.
PENTTI. Kukapa niin tarkoilleen osaa ymmärtää Eevin ajatuksia. Tiedäthän
hänet!