Koululasten laulu (kuuluu seinän takaa).
Päivä paistaa korkealta,
tuuli lämmin läikähtää,
kaikki voittaa kevään valta,
hanget haihtuu, murtuu jää.
Lehdot helkkää, lehtii salo,
nurmi, viita vihannoi.
Terve vapaus ja valo!
kautta kaiken ilman soi.
[Sanat kirjoittanut Eino Leino.]
PENTTI (laulun loputtua kertoo loppusäkeet).
"Terve vapaus ja valo!
kautta kaiken ilman soi."
Kuulitko tuota laulua? Kuinka ihanaa! — Nyt ymmärrän, että isä pienenä
ollessaan ei ole tuollaista laulanut. Ei ole! Muuten —
EEVI. Ei ole. — Mutta — emme mekään.
PENTTI (katsoo Eeviä pitkään).
EEVI. Vasta tuolta mahdollisesti alkaa oman tien aloitus — meidän
avullamme.
PENTTI. Niinkö luulet?
EEVI. Mutta sitä ennen täytyy paljon murtua välillä.
PENTTI. Murtua? — Sinussa, Eevi, on toisinaan jotain niin kolean kylmää,
joka saattaa värisemään. Mutta sinun ajatuksissasi on samalla jotakin
ihmeellistä, joka hämmästyttää ja — ikäänkuin tempaa mukaansa. (Menee
hänen luokseen). Sinä olet pelottavan voimakas luonne. (Hivelee kädellä
otsaansa). Pelottavan järkevä!
EEVI (hymyilee raukeasti). Kun kulkee valjaissa vanhalla, korkealla
maantiellä — syvät ojat molemmin puolin ja — niiden takana aidat, niin
— voi pillastuminen tuottaa turmiota.
PENTTI (itsekseen matalasti). Tuottaa turmiota — — — Äh!
(Koettaa riuhtaista itseään irti ajatuksista). Hm! (Katselee siskoaan).
Hm! (Alkaa kävellä kädet selän takana).
EEVI (on ottanut työnsä ja ompelee rauhallisena). Ylihuomenna, kun koulu
loppuu, niin —
PENTTI (kävellessään). Niin?
EEVI. Sitten on hänellä joululoma.
PENTTI (ei vastaa).
EEVI. Se kestää kokonaisen kuukauden. — Siksi ajaksi on Aina luvannut
matkustaa isävainaansa sukulaisiin Vesikansan puolelle.
PENTTI. Onko hän sanonut sinulle?
EEVI. On.
PENTTI. Milloin?
EEVI. Aivan äskettäin — muistaakseni.