ERKKI KOLJAS.
PENTTI, hänen poikansa.
EEVI, hänen tyttärensä.
ROUVA AIROLA.
AINA, hänen tyttärensä.
PALVELUSTYTTÖ.
Ensimäinen näytös.
Avara talonpoikainen arkisali. Rikkaasti sisustettu. Seinillä on
muutamia maanviljelys- ja talous-seurain antamia palkintotauluja
laseilla ja komeilla kehyksillä varustettuja, sekä sohvan yläpuolella
upea, suuri seinäpeili. Suuri kaakeliuuni otsalla varustettu, joka on
täynnä pientä tavaraa, valokuvia y.m. Ompelupöydällä on ompelukone.
Karvamatot lattialla. Perällä kaksi akkunaa pihaan päin. Akkunaverhot
ovat alaslaskettuina. Talvi-iltapäivä. Pesässä palaa tuli. Lamput
palavat. Etehisen oven pielessä on vaatenaula.
EEVI istuu ompelupöydän ääressä ja ompelee.
PENTTI istuu keinutuolissa ja lukee sanomalehtiä. Kello lyö viisi.
PENTTI (liikahtaa äkkiä). Katsoo taakseen. Viisi jo!
EEVI. Sanoitko jotakin?
PENTTI (nousee. Heittää lehden pois). Viisi jo!
Alkaa kävellä.
EEVI (katsoo Penttiä syrjäsilmällä ja hymyilee). Isääkö odotat?
PENTTI (pysähtyy). Hm! — Eihän juna vielä — (kävelee. Pysähtyy
kuuntelemaan. Menee uunin viereisen pöydän luo, ottaa papyrossin).
Käykö tuo kello edellä?
EEVI. En luule. — Kunko ei Aina jo lopeta?
PENTTI (sytyttää tupakan). Niin! — Kauvanhan Aina tosiaan pitää tänään
niitä lapsia.
EEVI. Sehän on hyvä se. Aina on niin tunnollinen opettaja.