Vanha vuosi vaipui viisaan lepoon,
ruumisliinoinansa punaliput,
kuolinkelloinansa sotasoitot,
vihan villit, barrikaadein päältä,
pauke pyssyin, jyske tykkein, joilla
veljesverta viljoin vuodatetaan.
Laulaa hälle hautalauluansa
satatuhat nälkään nääntynyttä,
puolikuollut' turvatonta lasta;
satatuhat onnetonta naista,
joill' on kuolonkaipuu ainut auvo;
satatuhat sortunutta miestä,
joiden elinehto: työ ja leipä
julki riistettihin raaoin käsin.
Veisaa kuolinvirttä vielä hälle
ihmismeri, myrskyävä musta,
joka tokeitansa vastaan nousee,
vapautta vaatien ja ottain.
Hautakummullansa karkeloivat
syyttä surmattujen synkät haamut,
joit' on lukemattomihin asti.
Kyll' on kuorot, kyll' on hautamenot,
ilman vertaa, ilman toivon varaa!
Aika synnyttää. Sen kohdust' astuu
uusi vuosi vapauden aamuun,
kamalaan ja kauhistuttavimpaan,
verin hohtavaan ja valittavaan.
Tähtää tuhansien silmät siihen
niinkuin vapahtajaan mailman kaiken,
tuhansien vakavimmat toiveet
vanhan sijaan syntynyttä kohtaa,
vuottain siltä suruhun ja surmaan
kaiken onnen tukea ja turvaa:
elämisen oikeutta ylhää.
Huutaa hälle uudenajan lapset,
riemurinnat, salamoivasyömet:
Terve, terve sulle, uusi vuosi,
vapauden, valkeuden luoja
orjuuden ja epätoivon yöhön!
Terve, terve, terve, uusi vuosi!