Pitäkää silmänne avoinna, orjat,
näkemään orjuuttanne;
ei ole valoa, ei vapautta
kuolemanvaivassanne.
Kujilla ja turuilla huutavat suulaat,
itsekin orjat: On Suomen
vankeuteen ja sen vaivahan saanut
toden, valon, vapauden huomen.
Valhetta silkkaa syöttävät teille
vapautta huutavat houkot:
ieshän on päällänne verinen ja raskas,
riistetyt raatajajoukot.
Syöttehän muruja pöydältä pöyhkän,
ylpeän onnenne loisen,
jolla on ainoa toimi ja touhu
peijuu tunnoton toisen.
Missä on teidän tuloksenne työstä?
-- Etsikää elostelijoilta.
Missä on palkkanne väestä ja hiestä?
-- Kysykää kurjilta noilta.
Kouruus epattoja itsekkäitä
korjaa kättenne teelmät,
varastain teiltä ja lapsiltanne
kyntönne, kylvönne heelmät.
Siinä se vapaus ja siinä se valo,
josta on soitettu suuta;
yö yli päiden ja työ yli voimain
teillä on, mutt' ei muuta.
Vasta kun saatte te palkkanne työstä
ansiomitalia aivan,
silloin voi valo, vapaus tulla
synkeyteen elon vaivan.
Sinis te silmänne pitäkää auki
näkemään orjuuttanne,
kunis on valoa, on vapautta
kuolemanvaivassanne!