On maa ja maassa kansa
Elää ja askaroi;
Vaan päivyt valollansa
Valaista sit' ei voi.
Sill öinen peikko julma
On myrkky-usvallaan
Sen ympärillä ilman
Täyttänyt kokonaan.
Yli' usvan kirkas päivä --
Sen alla synkkä yö:
Pimeessä parkuu kansa,
Kun peikko julma lyö.
Ja horjuellen kurja
Käy kansa kuolemaan,
Vaan peikko sitoo, nauraa,
Ja hosuu uhriaan!
Voi tuskaa toivotonta!
On kansa raivossaan:
Toisensa murhaa toinen --
Ja peikko nauraa vaan!
Veriinsä väsyy kansa
Ja kärsii, odottaa:
Yö epätoivon peittää
Niin synkkää kuolemaa!