Mutt', oi, ken kannelta helkyttää
Niin ihmehen ihanaista?
Se sydänjuuria lämmittää,
Ja henkeä suomalaista
Taas uusi innostus nostattaa,
Kun kuulla saa urostöistä,
Joill' urhot maatansa puolustaa,
Ja miehistä miekkavöistä.
Se poika kylmän on Pohjolan
Tää laulaja sulokieli,
Jonk' ahjo tuntehen hehkuvan,
On isänmaallinen mieli.
Oi isänmaani, sa kallihin!
Kuink' olit uupunut aivan,
Sun äidinkasvosi kyynelin
Oli uurtunut alla vaivan.
Mutt' oi nyt taas niitä kirkasti
Uus' ilo, hehkuva into,
Kuin morsian sielusi riemuitsi,
Ja rajusti sykkäili rinta.
Se poika, jok' äitinsä, isänmaan,
Näin nostatti uinumasta,
Läpi aikakausien muistetaan
Sulolaulusta tenhovasta.
* * * * *
Ja _Johan Ludvig Runeberg_
Se oli laulaja »maamme» --
Sinnes lämmin on sydänveri
Me kiitämme Jumalaamme
Siit' armolahjasta taivahan,
Jonk' antoi kansallemme,
Kun meille lahjoitti laulajan,
_Johan Ludvig Runebergimme_.
Julius Krohnin haudalla.
18 28/8 88.