Uus' vuosisata koitti, verirusko
Punasi kansat hirmuvalollaan,
Myös kansa Pohjolan se määrättihin
Liekkeihin sodan julman astumaan.
Tää kansa pieni monilukuista
Vastahan vihollista taisteli;
Sen hurme kuuma höyrys' hangella
Ja kesän viljapellot kasteli.
Voi sydäntuskat, ahjo kärsimysten,
Kuink' oli kuumaks' sulle säädetty,
Kansani kallis! Tulen, hävitysten
Kautt' eipä hätäs kau'aks häädetty,
Vaan, vaikka, uljas, sydänverelläsi
Itselles ostit maasi armahan,
Ja annoit alttarille elämäsi,
Astuen nimettömään tuskahan,
Niin sinun täytyi jättää vihollisen
Jalkoihin maasi, kotilietes pyhän,
Vaimon, lapsoset ja haudat isien,
Nuo lempes korkeamman uhrit syvän,
Ja työsi kaiken, hikes', veres' hinta,
Maan viljavan, sen kaikki hedelmät,
Ja kaikki, mit' on maassa kallihinta,
Sen asees alttihiksi jättivät!
Ja sydämellä vertavuotavalla
Sankarijoukko kulki maastansa,
Taisteli, vuoti verta Uumajalla
Ja itki kohtaloa kansansa.
Sen näytti onni ikikadonnehen
Ja kärsimysten uhri katkera
Ollehen turha kansan taistellehen,
Jos kuitenkin sen täytyi hukkua.