1. Enkeli pilvien reunalta
Katseli maailmaa pitkin.
Hän näki surua, turhuutta
Ja silloin enkeli itki.
Pimeys maailmaa vallitsi
Ja ihmisen sydämet hallitsi
Sentähden enkeli itki.
2. Ja kyynel silmästä vierisi,
Sen tuulonen mereen heitti.
Siell' muuttui kirkkaaksi helmeksi —
Vaan mustat aallot sen peitti.
Ja kaikki näkivät kiiltoaan,
Vaan kukaan ei tuntenut kotiaan,
Kun mustat aallot sen peitti.
3. Aavalla merellä souteli
Venhossaan lapsonen pieno.
Hän löysi helmen mi loisteli
Kuin kyynel, kirkas ja vieno.
Hän saattoi sen varjojen maailmaan,
Ja pimeys katosi loistostaan.
Oi helmi, kirkas ja vieno!
4. Oi tähti, kirkkain ja kaunihin,
Mi surun laaksossa loistaa,
Oi kyynel suloisen enkelin,
Mi varjot päältämme poistaa!
Sä pyhä Totuus meit' valaise
Ja valheen vallasta varjele!
Sä yksin varjot voit poistaa.