Tahdotko kuulla sangen pienen sadun seitsemästä sisaruksesta? Se
tapahtui kaukana pohjoisessa, ja samahan se on missä, sillä hyviä lapsia
löytyy kaikkialla maailmassa, joka paikassa seisovat pyhät enkelit
heidän vieressään, ja joka paikassa Jumalan armahtavaiset isälliset
silmät katsovat pieniin lapsiin tämän maailman eksyttävillä poluilla.
Olipa kerran seitsemän sisarusta. Kuin viime kerran oli joulu, leikkivät
he kaikki iloisina yhdessä, ja heillä oli joulu-ukko ja joululahjoja, ja
he tanssivat joulukuusen ympärillä. Ja väsyttyään panivat he pienet
kätensä ristiin ja rukoilivat hartaasti Jumalaa varjelemaan heitä
kaikesta pahasta ja kaikista kiusauksista maailmassa, ja niin he
nukkuivat Jesuksen nimeen.
Ja koska sinä yönä oli jouluyö, lauloivat näkymättömät pyhät enkelit
koko yön korkeudessa toisella puolen mustien talvipilvien: "Kunnia
olkoon Jumalalle korkeudessa, ja maassa rauha, ja ihmisille hyvä tahto!"
Mutta kuin lapset olivat lukeneet siunauksen, kysyi yksi sisaruksista:
"Mitä _ijankaikkinen rauha_ merkitsee?" "Sitä ei voi sanoa, sitä täytyy
tuntea", vastasi äiti ja koetti selittää sitä heille. Mutta he eivät
sitä oikein ymmärtäneet.
Kuin nyt tuli pääsiäinen, ja jo kauan aikaa sitä ennenkin, oli noista
seitsemästä sisaruksesta ainoastaan kolme jäljellä maan päällä, sillä
Jumala Kaikkivaltias oli lyhyen ajan kuluessa ottanut neljä heistä pois
maailman kaikista suruista ja kiusauksista. Yrjö, Berta, Ossian ja
pienokainen kätkyessä olivat väsyneet leikkimästä ja itkemästä maan
päällä, ja olivat viimeisen kerran panneet kätensä ristiin, rukoilleet
ja sitte nukkuneet Jesuksen nimessä ijankaikkiseen lepohon. Ja Yrjö,
joka oli vanhin niistä, ja viimeinen, jonka Jumala otti luoksensa, oli
jo tiennyt enemmän kuin muut Jumalan valtakunnasta, ja olikin kerran
kysynyt, elämänsä viimeisenä päivänä, tulisikohan hänkin, joka jo oli
isompi, muiden pienten lasten luokse, joiden on Jumalan valtakunta. Ja
kuin hänelle sanottiin, että se kaikki oli aivan varmaa, koska hän niin
hartaasti toivoi sitä ja uskoi Jumalan äärettömään armoon, oli hän
vallan tyytyväisenä pannut kipeän päänsä levolle ja nukkunut niin
hiljaa, ett'ei vaivoista enää näkynyt jälkeäkään hänen kauniilla
kirkastuneilla kasvoillaan; niissä kuvautui vain suloinen rauha, jota
eivät mitkään maailman myrskyt enää häiritse.
Silloin olivat nuo kolme jäljelle jäänyttä sisarusta itkeneet silmänsä
punaisiksi; nähtyään Bertan nuket taikka Yrjön ja Ossianin pienet
puuhevoset, jotka kaikki seisoivat rivissä vanhoilla paikoillansa,
itkivät he vielä enemmän ja olivat mielestänsä kovin yksin, vaikka heitä
oli yhteensä kolme.
Mutta taivaan enkelit tiesivät kyllä, minkä tähden kaikki oli näin
tapahtunut, eivätkä itkeneet, he hymyilivät vain niin laupeaasti ja niin
suloisesti, kuin ainoastaan autuaat hymyilevät. He istuivat eräänä
iltana kirkkaan tähden reunalla, ja nuo neljä vasta tullutta lasta
istuivat valkoisissa vaatteissa heidän keskellänsä ja katselivat niitä,
jotka surivat maan päällä. Mutta kuin Yrjö näki miten he itkivät, heräsi
enkelisydän hänen povessansa, ja hän sanoi enkeleille: "Suokaa minun
mennä hetkeksi alas sanomaan, kuinka sanomattomasti onnelliset me olemme
täällä ylhäällä Jesuksen helmassa!"
Silloin vastasivat enkelit ystävällisesti ja vakavasti: "se ei ole
luvallista, sillä kaiken sen he voivat lukea Jumalan sanasta."
Mutta Yrjö sanoi: "Sallikaa minun ainoastaan hiljaa hengähtää raamatun
lehdille, joka on avattuna pöydällä entisessä kodossani." Ja enkelit
sallivat sen, sillä sehän ei ole Jumalan Kaikkivaltiaan tahtoa vastaan.
Ja Yrjön henki kulki lehtien ylitse ja käänsi ne näkymättömästi, niin
että sisarusten silmät kohtasivat suloisimmat ja lohduttavimmat paikat
pyhästä raamatusta. Siinä he lukivat: "Sallikaa lasten tulla minun
tyköni, ja älkää kieltäkö heitä; sillä senkaltaisten on Jumalan
valtakunta."
Taas he lukivat: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun,
hän elää, ehkä hän olisi kuollut."
Ja vielä he lukivat: "Isä, minä tahdon, että kussa minä olen, siellä
nekin olisivat minun kanssani, jotkas minulle annoit."
Ja kuin sisaret lukivat nämät sanat, tulivat he tyyniksi ja iloisiksi
sydämmissänsä, sillä he tiesivät, että Jumalan sana on ijankaikkinen
totuus.
Mutta Yrjön henki palasi takaisin raamatun lehdiltä ja kiitti Jumalaa.
Nyt oli pääsiäinen maan päällä, ja valkoinen lumi suli pois neljän
sisaruksen haudalta, mutta kolme jäljelle jäänyttä eivät enää surreet.
He ajattelivat Herraa Kristusta, joka on kuollut meidän edestämme ja on
murtanut kuoleman kahleet ja noussut ylös meidän edestämme, että mekin
uskon kautta nousisimme ylös ijankaikkiseen elämään. Ja silloin nuo
kolme sisarta menivät neljälle haudalle ja panivat rukoillen kätensä
ristiin ja vasta nyt he ymmärsivät viimeiset sanat siunauksessa:
"Anna meille ijankaikkinen rauha!"
[Kuva]