HELLIN ja JÄYKKÄ. Ahneus.
MIMMI (ottaa pois kätensä, raskaasti). Jo riittää. Siinä onkin
ihmiskunnan suurimmat helmasynnit.
HELLIN (katselee kummastuneena ympärilleen). Onkos tämä unta?
JÄYKKÄ (hyväillen). Ei rakkaani.
HELLIN. Kosinko minä äsken sinua, Jaakko?
JÄYKKÄ. Kosit, armaani.
1:NEN ROUVA (lyöden käsiään yhteen). Herranen aika! Naisetkin kosivat
nykyaikana...
2:NEN ROUVA. Voi surkeutta! Sitä ne tekee naisten äänioikeudet,
tasa-arvoisuudet, ne lentokoneet, ne pohjoisnavat, ne
siviiliavioliitot, ne hatalääkkeet, ne ne; jo minun pääni menee
pyörälle.
MIMMI. Jokaisella on oikeus aina ollut rakastaa, mutta nyt on oikeus
tunnustaa rakastavansa, omistaa rakastettunsa.
1:NEN ROUVA (kauhistuen). Ja sinä Mimmikin sanot noin. Jaa meidän
lapset huomenna pois sinun koulustasi. Minä pyörryn... Voi tätä
surkeutta. Valerianaa, valerianaa...
MIMMI. Kyllä vanhanaikaiset ihmiset tarvitvat nyt paljon valerianaa,
nykyaikana.
2:NEN ROUVA (pidellen päätään). Ai, ai päähäni koskee... Valerianaa...
(Molemmat rouvat nojaavat toisiinsa ja huutavat itkien.) Maailma
pahenee. Se on merkki maailman lopusta ja Antikristuksen tulosta!
Valerianaa...
_Väliverho_.