nöyrin palvelijasi
Elias Lönnrot.
J.K. Olen kirjoittanut Aejmelaeuksolle Tallinnaan ja pyytänyt häntä
hankkimaan minulle 1822:n vuoden "Näddalaleht'eä" sekä lähettänyt
takaisin hänen saksan kielioppinsa.
Kirjoittanut Tallinnaan konsuli von Böninghille ja lähettänyt takaisin
tukun suomalaisia sanomalehtiä.
13.
Pastori Sirénille.
Kattila, 6 [vanh. luk.] p:nä joulukuuta 1844.
Rakas Veli!
Rohkenin lähettää Tartosta tavarani Sinulle Pietariin. Itse olen jalan
kulkenut jäljestä, niin että paraikaa olen pastori Grundströmillä
Kattilassa, jonne toissapäivänä tulin. Eilen täällä panin kirjaan koko
päivän lauluja vatjalais-eukolta, ja tämä on vielä huomispäiväksi
luvannut minulle työtä, niin että vasta ylihuomenna voin jatkaa
matkaani täältä Pietariin, jonne luultavasti ensi tiistaina saapunen.
Tällä seudulla saattaisi muuten olla paljo kerättävää ja hyödyllistä
opittavaa, mutta kun minulla ei missään tapauksessa tällä kertaa ole
aikaa tehdä sitä edes likimainkaan perinpohjin, olen päättänyt jonakin
kesänä muutamaksi kuukaudeksi taas tulla tänne, mitä myös pastori
Grundström on kehottanut minua tekemään. Kun niin pian saan sinut
tavata ja kanssasi puhua, voin tähän lopettaa nämä rivit. Tervehdi
rouvaasi ja muita tuttavia, jotka mahdollisesti tapaat.
Hartain veljesi
Elias Lönnrot.
14.
Tohtori Rabbelle.
Kattila, 18 p:nä joulukuuta 1844.
Rakas Veli!
Niin pitkälle olen nyt ennättänyt paluumatkallani, että minulla on
jäljellä tuskin 10 peninkulmaa Pietariin, jotka milloin tahansa
kahdessa päivässä voisin kulkea, hevosella päivässäkin. Mutta täällä
olen tavannut vatjalaisia, joiden ohi en mitenkään voi matkustaa, vähän
ottamatta selkoa heidän kielestään, ja sen lisäksi olen sattunut
poikkeamaan ylen vieraanvaraiseen pappilaan, nimittäin Grundströmin --
professori Reinin langon -- luo, josta olisi varsin vaikea erota yhden
päivän vierailun jälkeen. Tosin passini vanhankin ajanluvun mukaan
huomenna menettää voimansa, mutta mainittu pastori Grundström on
luvannut antaa minulle pastorinviraston nimessä asiapaperin, sekä panna
sen alle kirkon sinetin, ja luulee että sillä varustettuna vaaratta
voin tulla Pietariin, kuten itsekkin olen taipuvainen luulemaan, kun
Venäjällä vielä pidetään kirkkoa suuressa kunniassa.
Eilen kirjoittelin koko päivän muistiin häälauluja vatjalais-eukon
sanelun mukaan. Samat laulut lienee kuitenkin jo ennenkin kirjaan
pantu, kun professori Reinillä ja sitäpaitsi akademikko Sjögrenillä on
ollut juuri sama eukko luonansa; myös Reguly on häntä laulattanut,
mutta häneen eukko ei kuitenkaan kuulu olleen aivan tyytyväinen, vaan
lienee sanonut häntä vasten silmiä tyhmäksi, kun hänen tietysti oli
vaikea ymmärtää eukon kieltä.
Vaikka jo olen kirjoittanut täyteen monta arkkia -- kokonaista 48
palstaa -- eukko on vielä luvannut laulaa minulle päivän lisää. Nämä
laulut vivahtavat Venäjän- ja Suomen-Karjalan häälauluihin, mutta
parhaasta päästä ne ovat omintakeisia. Mitä kieleen tulee, se tuntuu
muodostavan väliasteen Venäjän karjalan ja Tarton viron välillä, mutta
siinä on kuitenkin useita omituisuuksia, joita mainituista kielistä ei
kummastakaan tapaa.
Matkani Tartosta tänne tapahtui ilman vastuksia, vaikka kuljinkin
jalan, paitsi 4 viimeistä peninkulmaa Narvasta tänne, jotka ajoin
pastori Heleniuksen hevosella, kun hän, kuten sanoi, ei tahtonut ottaa
kantaaksensa sitä häpeätä, että olisi antanut minun jalkaisin mennä
luotansa, niin kuin minulle muka olisi erityinen kunnia "että
_nuijakyydillä_ kulkea pappilasta pappilaan". [Lainausmerkkein väliset
sanat suomeksi käsikirjoituksessa.]
Mainittu pastori Helenius, Pöytyän rovastin poika, on tähän asti ollut
pastorina Narvassa, mutta on hiljan saanut 8,000 ruplan pitäjän
Virossa, 8 peninkulman päässä Tallinnasta. Asiaa erityisemmin
ajattelematta hän oli eräänä sunnuntai-iltapäivänä lähtenyt sinne
vaalia saarnaamaan, ja seuraavana sunnuntaina sekä herrat että
talonpojat yksimielisesti valitsivat hänet pastorikseen, sivuuttaen
kolme synnynnäistä virolaista, jotka kaikki niinikään olivat
kunnollisia pappeja ja hyviä saarnamiehiä.
Ennenkuin tila käy liian niukaksi, minun on tuotava esiin pääseikka,
nimittäin että taas ensi tilassa lähetät minulle 25 hopearuplaa
Pietariin. Mutta osota kirje pastori Sirénille, sillä voisi tapahtua ja
on luultavaakin, että minun on lähteminen Pietarista, ennenkuin
kirjeesi ehtii saapua, minkä vuoksi aion lainata pastori Siréniltä nuo
25 ruplaa hop., jotka hän sitten sinun kirjeestäsi saa takaisin. Vaikka
en ottaisikaan lukuun voimansa menettänyttä passia, en kuitenkaan voi
kauempaa viipyä Pietarissa, kun siten tänä vuonna kokonaan minulta
jäisi joulu viettämättä, mikä olisi perin ikävää. Sillä täällä se on
vasta 12 päivää myöhemmin, ja niin pitkään en kuitenkaan voisi odottaa.
Sen tähden olen koettava ainakin joulukuun 24:nneksi päiväksi päästä
Ståhlbergin luo Viipuriin, vaikka minulla ei olekkaan mitään toivoa
saada syödä joulupuuroa sinun luonasi. Tulevaa uutta vuotta kaiketi
saan yhdessä sinun kanssasi toivottaa tervetulleeksi. Älä unhota
tervehtiä tuttavia, ja ennen kaikkia muita omaisiasi ja sukulaisiasi.
Tuus
Elias Lönnrot.
15.
Nimineuvos von der Hagenille.
(Konsepti; alk. saksaksi.)
[Helsinki, lopulla helmikuuta 1845.]
Olisi ollut velvollisuuteni jo aikoja sitten antaa Teille tietoja
paluustani Suomeen ja sitä paitsi monin kerroin lausua Teille
vilpittömät kiitokseni, mutta sen täyttämisen olen tullut tähän asti
laiminlyöneeksi, osittain taas niskoilleni kasautuneiden muiden
tehtävien vuoksi, osaksi sen vaikeuden tähden, jonka saksan kieli
minulle yhä vielä tuottaa sekä puheessa että kirjoittaessani. Joka
kerta milloin olen kirjottanut jotakin suomalaisille ystävilleni
ruotsiksi tai suomeksi, olen toivonut voivani tehdä sen Teillekin,
jollei puutteellinen kielen taito olisi minua siitä pidättänyt. Joka
päivä olen kuitenkin muistellut miellyttävätä oloani ystävällisessä
perheessänne, ja voin vielä aivan totuuden mukaan vakuuttaa, että en
missään ole tuntenut paremmin viihtyväni ja että en voi toivoa
vastedeskään milloinkaan parempaa.
Koko matkani Tartosta Helsinkiin onnistui hyvin. Lähdettyäni luotanne
ja Tartosta marraskuun 27:ntenä [päivämäärät vanhaa lukua] saavuin
joulukuun 2:sena Narvaan, jossa en viipynyt kauempaa kuin päivän.
Narvasta tulin 40 virstaa Inkerissä asuvain vatjalaisten luo, ja
oleskelin siellä joulukuun 12:nteen, vaelsin sitten eteenpäin ja
saavuin 15:ntenä Pietariin. Siellä olin tammikuun 2:seen; sitten
matkustin Viipurin, Haminan, Loviisan ja Porvoon kautta Helsinkiin,
jossa nyt olen jo neljättä viikkoa tulostani. Nyt olen kuitenkin
päättänyt lähteä kaupungista ylihuomenna tullakseni kerran perille
Kajaaniin yksitoistakuukautisen poissaolon jälkeen taas.
Jollen pian unohtaisi saksan kieltä kokonaan, niin kait pian kirjoitan
sieltä toistamiseen Teille. Ottakaa kuitenkin vielä kerta vastaan
sydämellisin kiitokseni kaikesta minua kohtaan osottamastanne auliista
hyvyydestä, ja viekää ne perille, sitä pyydän, myöskin rouvallenne ja
perheellenne. Suurimmaksi osaksi olen niistä mieluisista muistoista,
mitä minulla nyt ja epäilemättä vielä kauan on Tartosta, kiitollisuuden
velassa Teille, rouvallenne ja perheellenne. Jos olisin jäänyt Hornille
asumaan, niin kenties nyt aivan toisin muistelisin Tarttoa.
Sydämellisin tervehdykseni rouvallenne ja lapsillenne. Sulkeutuen
Teidän ja perheenne suosiolliseen muistoon pidän, jalosukuinen herra,
kunnianani saada edelleen olla
nöyrin palvelijanne
[Elias Lönnrot].
Tohtori Bergistä olen puhunut lääkintälaitoksen ylitirehtöörin,
valtioneuvos v. Haartman'in kanssa, mutta hän ei luule ulkomaalaisen
lääkärin voivan tulla Suomessa oikein tunnetuksi ja sanoo siitä itse
kirjoittaneensa hänelle.