[Tarkoitettu uutinen oli luettavana saman vuoden 22:nnessä eli
maaliskuun 20:nnen päivän numerossa ja kuului näin; "Sortavalasta
kirjoitetaan toht. Lönnrotin, joka on saanut vuoden virkalomaa
jatkaaksensa vaelluksiaan Pohjois-Venäjän suomalaisten heimojen
keskuudessa, tämän kuun 4:ntenä p:nä kulkeneen kaupungin kautta
matkalla Petroskoihin. Sieltä hän jatkaa mutkaansa koillista kohti,
niin että hän tulee viettämään tulevan kesän samojeedien luona heidän
maassaan, josta hän syksyllä siirtyy Lapinmaahan talveksi, ja aikoo
sitten keväällä 1842 palata Kajaaniin. Käyköön matkansa onnellisesti,
ja uudet tulokset tieteen ja suomalaisen kirjallisuuden hyväksi
palkitkoot jalon matkustajan väsymättömän toiminnan!"]
18.
[Päiväkirjasta.]
Karmala (tuomari Grotenfeltin), 9 p:nä huhtikuuta [1841].
_Konnunsuon oikeutta_ kuulutaan istuttavan Savossa (Iisalmella)
muutamissa paikoin. Kansa kokoontuu (erityisenä aikana vuodesta?).
Kannetaan esille vesisanko ja lapio. Nämä kuuluvat edustavan
mustepulloa ja kynää. Yhdestä tehdään tuomari, jostakusta toisesta
pöytäkirjuri j.n.e. Nyt aljetaan tutkia kunkin henkilön käytöstä
viimeisten Konnunsuon käräjien jälkeen. Kaikki pannaan pöytäkirjaan,
jona on maa. Se, jonka silloin huomataan suhteessa tai toisessa
viettäneen moitittavaa elämää, saa sen mukaan tuomionsa. Toiset
häpeäkseen kielletään ottamasta osaa Konnunsuon oikeuteen, toiset
saavat jonkun muun rangaistuksen. Mutkailemisia ei kuulu puuttuvan. --
Luultavasti tämä oikeus on jäännös suomalaisten muinaisesta
yhteiskuntaelämästä, vai miten? Mistä tämä nimi? -- Tuota oikeutta
kannattaisi panna käytäntöön monessa paikoin! Se vivahtaa hieman
Ritvalan Helkaan.
19.
[Päiväkirjasta.]
Karmala, 11 p:nä huhtikuuta 1841.
Sotaväen-otto kuuluu Vanhassa Suomessa alkaneen vasta Paavalin aikana.
-- Sitten Aleksanterin aikana muuan maatilan omistaja, nimeltä Kopjeff,
nosti kysymyksen siitä että rahvas maaorjien ehdoilla oli saatava
maatiloihin kiinnitetyksi. Monet olivat kannattaneet ehdotusta, mutta
muuan alempi virkamies, nimeltä Emmin, joka palveli Viipurin
kuvernementinhallituksessa, oli muita pontevammin sitä vastustanut.
Siunattu olkoon hänen muistonsa! Hänestä oli sittemmin tullut
kuvernööri. Maatilain omistajat eivät vielä olleet voineet mielensä
mukaan korottaa veroja; heidän alustalaisiaan pidettiin joka suhteessa
kruunun talonpoikain veroisina, eroa oli vaan se, että kruunu oli
siirtänyt omistusoikeutensa heille. Sittemmin olot valitettavasti ovat
muuttuneet.
Lisä-olettama Sammosta. Eikö Pohjolan väki juuri olisi voinut olla
slaaveja, joilla tietysti oli _sam bog_? [luetaan: sam-bog, merkitsee:
itse jumala]. _Saariola, Sariola_ (saari, muuan maa) johtuisi sanoista
_tsarj, tsarstvo_ [luetaan: tsar; tsarstvo, edell. merkitsee: tsaari,
keisari; jälk.: valtakunta]. Sekin sopii hyvin, että suomalaiset siinä
tapauksessa olivat Pohjolalle veroa maksavia.
20.
[Päiväkirjasta.]
Jaakkima, 17 p:nä huhtikuuta 1841.
_Mitteleminen, mittaaminen_ on temppu, jonka suomalainen rahvas tekee
useissa taudeissa, kohtauksissa ja muissa (tilaisuuksissa), milloin ei
tiedetä muita ehdottoman varmoja parannuskeinoja. Peukalon ja etusormen
välisellä vaaksan- eli korttelinmitalla mittaillaan järjestänsä potilaan
ruumis, vasemman jalan isostavarpaasta oikean käden peukaloon, sekä
oikean jalan isostavarpaasta vasemman käden peukaloon, niin että
mittaukset käyvät ristiin navan kohdalla; samanlainen mittaus
toimitetaan selän puolella alhaalta alottaen. Vielä tehokkaammin
vaikuttaa mittaus, kun se toimitetaan leipälapiolla, ja kaikkein
tehokkaimmin, kun se tapahtuu ruumiskirstun palasilla (tai kuolleen
luilla). Mittaus toimitetaan mieluimmin reppänän alla tuvassa tai
paikassa, missä ruumista on pidetty. -- Animaalista magnetismia.
_Hiereleminen, hierominen_ on toinen parannustemppu, joka toimitetaan
saunassa siten, että peukalolla ja muilla sormilla nipistellään kaikkia
ruumiin kohtia, etenkin sellaisia, missä on jänteitä (viipuloita,
vimpeleitä). Hierojattaret näyttävät luulevan, että nämä jänteet ovat
joitakin asiaankuulumattomia kovettumia, ja he nypistelevät niitä
tarmon takaa. "Kylläpä on teissäki (teiänki ruumiissa) viipuloita".
Hierontaa kestää puoli tuntia.
Satu.
(Alkup. suomeksi.)
Repo ja Pakkanen löivät veikan, ettei saisi pakkanen, jos kuinka
yrittäisi, revolle mitään. Pakkanen rupesi kovaksi, että jo kaikki
varpuset ja harakatki kuoli. Jo viimein repoki tunsi, eikä saattanut
juosta jäykistyksestä. Niin viskautu tien viereen pitkäksi ja sano:
_huh hellettä_, vaan pakkanen kun kuuli helteestä valittavan, heitti
samassa palelemisensa ajatellen, ei mitään revolle voivansa, vaan
suotta vaivaavan itsensä.
Poika pakkanen kerskasi itsensäkin voivan miehen tappaa, jota aika
pakkanen ei sanonut uskovansa. Niin löivät veikan. Poika pakkanen
rupesi palelemaan, ja kun mies siitä ei ollut millänsäkään, niin viimen
tunkeusi poveen. Vaan sielläpä kuoli pian itse. Kuka lie veikan
maksanut? -- Poika p[akkanen] kerskasi jo tappaneensa miehen. Aika
pakkanen kysyi: minlaisen? Kerjäläisukon. -- Sen kyllä taisit tappaa,
vaan mene'pä tapa oikea talonpoika nahkaturkissaan. -- Niin meni ja sai
jo mainitun lopun.
"Spanska Flugan'issa", sectio antepenultimassa, on muun muassa
lausuttuna se arvelu, että rahvaan runoniekat olisivat kykenevät
virsien sepittämiseen. Mutta siihen he eivät kelpaa, sillä eivätpä he
edes osaa käyttää kieltä, kun ryhtyvät virsiä sepittämään. Tai ainakin
on sitten suomalaiseen virsi-metriikkaan vallan toiset lait kuin
tähänastiset saatettava voimaan.
Jaakkimassa ja Kurkijoella: _talvisäitse, jäitse, alastomaa,
mahottomaa. Olenee, tulenee. Siintä, luonta_. Siin' se seisoo j.n.e.
21.
Tohtori Rabbelle.
[Laukko.] 30 p:nä heinäkuuta 1841.
Oli ikävää, että käsikirjoitus joutui hukkaan, minkä sain tietää
kirjeestäsi ja "Finlands Allmänna Tidningissä" olevasta kuulutuksesta.
Koska jo olin ehtinyt hukata konseptikirjoitukseu enkä tämän lisäksi
voinut luulla muuta, kuin että käsikirjoitus oli löydetty ja
asianomaiselle toimitettu, kun siitä löytäjille ei ole mitään muuta
hyötyä, niin aloin tehdä uutta kirjoitusta, jonka toivoin saavani
valmiiksi täksi postipäiväksi; tämä toive ei kuitenkaan ole toteutunut.
Mutta ensi postipäivänä voit varmasti sitä odottaa. Tämä tutkimus, joka
käsittelee _Suomen kielen kieliopillisia omituisuuksia_, on paisunut
niin laajaksi, että yksi vihko siitä yksistään luultavasti täyttyy.
Varmuuden vuoksi aion edellistä tutkimusta, sen alku kun on jo
painettu, kirjoittaa uudestaan sen verran kuin on tarpeen, jotta se
sopivalla tavalla voitaisiin keskeyttää; tämän uusinnoksen niinikään
olen lähettävä ensi postissa. Ennenkuin sitten jatkan uudestaan
kirjoittamista, tahtoisin saada tiedon siitä, eikö käsikirjoitusta jo
ole löydetty. Samalla kertaa kun hyväntahtoisesti annat minulle tuon
tiedon, pyydän saada kuulla Sinun ajatuksesi siitä, voinkohan Oulun
kuvernöörin antamalla passilla ensitalvena lähteä matkalle Norjan- ja
Venäjän-Lappiin ynnä niiden lähikaupunkeihin. Jos luulet tätä
epävarmaksi yritykseksi, niin ole hyvä ja hanki minulle passi
kenraalikuvernööriltä ja asetuta se kelpaavaksi vaikka lokakuuhun
v. 1842, sillä vaikka luultavasti aikaisemmin palaan, ei voi haitata,
että passi on otettu pitemmäksi ajaksi. Jos sitä tarvitaan ja voidaan
saada niin aikaisin, että se saattaisi olla minulla elokuun
loppupuoliskolla täällä, niin varsin tunnetun hyvyytesi nojalla toivon
saavani sen tänne tai myöhemmin Kajaaniin.
Palovakuutusyhtiöltä saamani velan korkojen maksua varten kirjoitan
Wichmannille, että hän Sinulle lähettää 120 ruplaa. Kun tilani
Kajaanissa nyt on myyty, luulen jo tänä vuonna voivani maksaa pois koko
velan, mutta kuu se ei kuitenkaan voi tapahtua ennen syyskuuta, olen
pitänyt parempana vielä tällä kertaa maksaa ainoastaan korot. -- Viime
perjantaina Hvasser rouvansa kanssa matkusti täältä. He olivat täällä
ainoastaan neljä vuorokautta. Heidän seurassaan olivat professorinrouva
Fattenborg ja hänen vävynsä taiteilija Legler.
Terveisiä vanhuksilta; molemmat voivat hyvin. Agapetuksen päivällä ukko
täyttää 69 vuotta, ja sitä päivää hieman vietetään. Etkö silloin voisi
käväistä täällä; sen tiedän, että olisit erittäin tervetullut. Mutta
jollet tänä vuonna voi sitä tehdä, niin ainakin tulevana vuonna on
täällä sinä päivänä toimeenpantava suuri lääkintätieteellinen kokous.
Terveisiä lähettää hyvälle rouvallesi, äidillesi, veljellesi ja
tuttaville
veljesi
Elias Lönnrot.
J.K. Venäjän Historiaa en vielä ole saanut valmiiksi lähetettäväksi.
22.
Tohtori Rabbelle.
[Laukko.] 19 p:nä elokuuta 1841.
Saatuani viime kirjeesi kautta tiedon, ettei kadonnutta käsikirjoitusta
ole löytynyt, olen kiireisesti koettanut toistamiseen kirjoittaa sen,
mikä puuttuu, ja lähetän sen tässä samalla. Kun minulla täällä ei ole
Gananderin arvoituksia, en ole voinut kirjoitukseeni panna niiden
lukumäärää, enkä myöskään niiden painoaikaa, minkä Sinä arvattavasti
voit tehdä, ja ellet voi, niin jääkööt ilman. Koko kirjoitukseni Sinun
pitäisi läpikäydä ja korjata, sillä olen siinä viheliäisesti
hutiloinut. Muutamat arvoituksista lienevät niin typerät, ettei niitä
tarvitse painattaa; ne voit pyyhkiä pois, sillä juuri sen varalle
käänsin niitä 10 yli 200:n.
Lisiä suomenkielen kielioppiin minulla olisi hieman valmiina jatkoa
varten, mutta lähetän ne vasta sitten kun niitä karttuu vähän
runsaammalta. Törnegren kiirehtii lähtöänsä, sen vuoksi kirjoitan
tällaisia harakanvarpaita tähän kirjeeseen. Pari tai kolme viikkoa
viivyn vielä täällä. -- Terveisiä vaimollesi ja muille omaisillesi.
Tuus
Elias Lönnrot.
23.
Rabbelle.
[Laukko,] 31 elokuuta 1841.
Rakas Veli!
Vielä olen täällä Laukossa ja viivyn täällä vielä niin kauan, että jos
Sinulla on jotakin tärkeää kirjoittamista, kirje vielä saattaa tavata
minut täällä.
Venäjän Historian, Sananlaskut ja "Suomeen" tulevat lappalaislauseet
lähetän, jos en aikaisemmin, niin ainakin ylioppilas Törngrenin muassa.
Viime viikolla kävin Kyröskoskella soutaen ja jalan. Laukosta sinne ei
ole matkaa enempää kuin viisi peninkulmaa, ja jos tahtoo kulkea jalan,
ei ole edes niinkään pitkältä. Terveisiä vaimollesi ja omaisillesi.
Tuus
Elias Lönnrot.
Lisensiaatti Törnegrenin muassa lähetin pari viikkoa sitten korvausta
hukkuneen käsikirjoituksen sijaan. Luultavasti hän sen jo on perille
jättänyt.
24.
Kyrön-matka.
[Ei oikeastaan ollut keräys- eikä tutkimusretkiä, vaan pieni
virkistysmatka kesken kirjallisia töitä tutkimusmatkain välillä.
Siihen nähden kuvaus siitä voitaneen ottaa mukaan, täydentämään
aukkoa, joka muuten syntyisi Aunuksen ja seuraavan matkan välille.]
Päätöksemme tehdä Laukosta toivioretki Kyröskoskelle saatoimme
viimeinkin panna täytäntöön. Kello 10 aamupäivällä elokuun 24;ntenä
läksimme liikkeelle Jaakkaanlahdesta pienellä veneellä, joka vähää
ennen matkaamme oli sinne tuotu puutarhan rannasta. Laukossa on
oikeastaan kolme maallenousupaikkaa: puutarhan ranta, Kallioranta ja
Jaakkaa. Ensinmainittua, joka on kaakkoon pihasta parin sadan askeleen
päässä, käyttävät Vesilahdesta tulevat veneet, ja siinä pidetään,
paitsi useita pieniä veneitä, suurta seitsensoutuista kirkkovenettä,
joka vallan vastoin lakia ja yleistä tapaa lepää arkipäivinä ja tekee
työtä lepopäivinä. Mutta kun tämä sapatinrikkominen tapahtuu pyhää
tarkoitusta varten, niin olisi ohimennen sanoen väärin siitä tuomita
venettä; sitä pikemmin voi verrata mieheen, joka itse ei voinut uskoa,
mutta joka hartioillaan kantoi uskovaisia kahlauspaikan yli siten
ansaitaksensa autuuden. Tehköön se yhä edelleen työtänsä sunnuntaisin,
ja havaittakoon ne, joita se kantaa, kerran yhtä vanhurskaiksi ja yhtä
viattomiksi kuin se! -- Kaksi viimemainittua maallenousupaikkaa on
niiden käytettävinä, jotka Tampereelta, Pirkkalasta ja muutamista
Vesilahden kylistä vesitse kulkevat Laukkoon. Kallioranta on lännen ja
länsipohjan välillä 3-4 sadan jalan päässä pihasta [Toiseen paperiin,
johon L. on nähtävästi alkanut kirjoittaa tätä matkamuistelmaa
uudelleen lopulliseen muotoonsa, hän on lisännyt tähän kohtaan: "Tältä
Kallioltahan tai, kuten jotkut kertojat ovat tietävinään, hiukan
tuonnempaa, Laukon muinainen isäntä, Klaus Kurki, kun oli perättömästä
epäluulosta polttanut rouvansa, nuoren Eliinan, ja Vapahtaja itse
persoonallisesti oli ilmoittanut hänelle tämän viattomuuden, oli ajaa
karauttanut järveen ja sinne hukuttaunut."] ja Jaakkaa kahta vertaa
etempänä niityn takana pohjoisessa. Nämä molemmat paikat erottaa
toisistaan näpeän virstan pituinen, tiheämetsäinen Päidenniemi, mutta
puutarhan rannasta ne molemmat erottaa se kannas, jolle Laukon kartano
on rakennettu ja joka laajenee runsaasti puolen peninkulman pituiseksi
niemimaaksi itään Laukosta. Mitä nyt kaikella tällä on tekemistä
Kyrön-matkan kanssa, kysynee lukija hieman tyytymättömänä. Mutta
kärsivällisyyttä! Eihän mitään taloa rakenneta ilman tarpeellista
perustusta, ja matkakertomuksessa täytyy olla mainittuna matkan
lähtökohta. Kolmen miehen -- ylioppilaat Adolf Törngren, -- Frans von
Becker ja allekirjoittanut -- lykkäsimme veneen vesille Jaakkaasta, ja
kun oli myötätuuli, käytettiin veneen etukeulaan kiinnitettyä
koivunlimoa purjeena. Hyvää vauhtia kiidimme ulos lahdesta, jätimme
pian vasemmalle puolelle metsäisen Päidenniemen ja korkean, muinoin
vaaramista rikkaan Summassaaren oikealle. Soudimme sitten Palhon
saarten ohi oikealta puolelta, Anian niemen taas jääden [soutajan]
vasemmalle kädelle, ja saavuimme päivällisaikaan Kaivantaan, kaitaan
virtaiseen salmeen, joka on toinen reitti, mitä myöten Vesilahden
järvet ja niistä viimeksi Sorvanselkä laskevat vetensä Pirkkalan
järveen. Toinen, Vuolteen l. Sotkansalmi on runsaan virstan päässä
Kaivannasta, niin että Luoto niminen saari on kummankin vesistöjen
yhtymiskohdan välillä. Päivä oli mitä lämpimin, minkä vuoksi päätimme
uida. Luodon rantaan saavuttuamme tämän päätöksen heti panimmekin
täytäntöön. Olimme nyt kulkeneet peninkulman matkan Laukosta, ja
jäljellä oli 3/4 peninkulmaa Sankilan rustholliin, jonka omistaja on
rovastinrouva Bohm ja jossa hän sekä tuomarinrouva von Knorring
ynnä heidän omaisensa asuvat. Koko Sankilan väki oli edellisellä
viikolla käynyt Laukossa onnittelemassa sen isäntää hänen nimi- ja
syntymäpäivänään, jolloin hän täytti 69:nnen ikävuotensa. Silloin meitä
oli pyydetty tulemaan katsojiksi näytäntöön, jonka Pirkkalan
vallassäätyläiset 24 päivänä aikoivat toimeenpanna. Toverini nousivat
sen tähden maihin Sankilassa, sieltä Sankilan herrasväen kanssa
mennäkseen Raholaan, jossa tilaisuutta varten sovitettu teatterihuone
oli. Minä allekirjoittanut, arvellen nähneeni kylliksi kaikenlaisia
näytelmiä maailmassa, päätin sen sijaan viettää iltapäivän ja yön
kauniilla Nokian rälssitilalla, jolla tätä nykyä on sama omistaja kuin
Laukolla. Talo on eteläpuolella Nokian virtaa, muutaman kivenheiton
päässä samannimisen kosken yläpuolella. Viheriöivän lehtimetsän ylitse
näkee matkan päästä virran toiselta puolelta yläosan Pirkkalan pitäjän
uutta kivikirkkoa, ja lähempänä kuin tämä, on eräällä niemellä Viikin
herraskartano, korkeintain puolen virstan päässä Nokiasta. Jos jättää
Viikin kartanon vasemmalle ja luo katseensa suoraan alempana olevan
niemen poikki, avautuu itäänpäin mitä kaunein näköala Pirkkalan
järvelle, jossa on siroitettuina useita lehtimetsää kasvavia saaria.
Ensin näkee Nokian virran yläosan, jossa keskellä virtaa on pieni
saari, sitten Viikin alapuolella olevan niemen ja sitten peninkulman
pituisen järven saarineen; sen toisessa päässä on vapaakaupunki
Tampere, jota ei kuitenkaan näe täältä. Pian kuitenkin olen nyt
kyllikseni katsellut tätä näköalaa, kun jo pari tuntia olen odottanut
matkakumppaneitani kotia näytäntöhuveista ja sen tähden joka rivin
kirjoitettuani olen luonut silmäni samalle järvelle. Tuottaakseni
silmilleni lepoa tästä alituisesta katselemisesta, läksin kävelemään
avaraan, runsasvaraiseen puutarhaan. Kulkiessani erästä käytävää
pitkin, kuulin jonkun huutavan nimeäni. Katsahdin taakseni, ottaakseni
selville, mistä ääni tuli, mutta en voinut huomata muita eläviä
olentoja kuin muutamia vasikoita, ja minun täytyi siis uskoa, että ne
olivat minut tunteneet, kuu sitävastoin vähää ennen olin luullut, että
näytännössä olijat olivat palanneet minun sitä aikaisemmin huomaamatta.
Edellinen yöni oli ollut niin uneton, etten moneen aikaan sellaista
ollut viettänyt. Eipä paljoa puuttunut, etten nähnyt kummituksia,
ainakin luulin monta kertaa kuulevani niitä. -- Teatterissa käyneet
palasivat noin 3:n aikaan iltapäivällä, seurassaan ylioppilas Reinholm,
joka hänkin aikoi käydä Kyrössä. Becker oli vallan surkean näköinen,
nenä punaisena ja silmät vettä vuotavina, -- seurauksia nuhasta ja
yönvalvonnasta, vaikka me selittelimme niitä muiden seikkojen
seurauksiksi. Sinä päivänä ei hänen ollut ajattelemistakaan matkan
jatkamista, minkä vuoksi päätimme odottaa seuraavaan. Beckerin silmät
olivat seuraavana päivänä samanlaiset tai huonommat kuin edellisenä,
jonka vuoksi hänen täytyi jäädä meistä jäljelle. Me muut ajoimme ensin
Haapaniemeen peninkulmaa mukiinmenevää ratastietä. Metsää, vainioita,
kyliä -- Haaviston kylä virran toisella puolella -- ja paljo veräjiä.
-- Haapaniemestä 1 1/2 virstaa Kuloveden poikki Siuron sahalle ja
myllylle. Sieltä jalan Miharin lahtea kiertäen peninkulman matkan
päässä olevaan Mahnalaan. Ensin on neljännespeninkulman päässä Siurosta
oikealla kädellä Hasa. Vesitie olisi ollut paria virstaa lyhyempi.
Polut olivat mukiinmeneviä ja niiden varsilla oli torppia ja taloja.
Lopuksi 1 1/2 virstaa maantietä. -- Miharin oja ja silta. -- Mahnalassa
joimme kahvia. -- Kyrön kirkolle peninkulma maantietä -- mäkistä. --
Kyrön vesijakso -- ensin Alhoselkä, sitten Laitilan ja Kyrön joet -- on
vasemmalla puolella tietä, joskus metsikön peittämänä. Kirkolta 4
virstaa koskelle, puoleksi maantietä, puoleksi huonoa myllytietä.
Pappilansilta joen poikki virstan matkan päässä kirkolta. Koski
kiertelee idästä länteen tai oikeammin koillisesta lounaaseen.
Ensimäinen kolmasosa koskea syöksyy 45 asteen kulmana ja näytti ensin,
matkan päästä nähdessämme sen, lämpiämässä olevalta saunalta, joka on
savun peitossa. Sen molemmin puolin on korkeita kallioita ja
hiekkamäkiä, joiden harjoilla kasvan metsää. Toiset kaksi kolmannesta
koskea ovat, lukuunottamatta vähäistä jyrkempää askelmaa, loivemmat
putoukseltaan. Jyrkempi putous kulkee oikeastaan kahta uraa, joista
pohjois- tai luodepuolella oleva leveämpi nyt oli vaan parin sylen
levyinen, mutta on kevättulvien aikana enempää kuin kahta vertaa
leveämpi. Toinen ura kulki vuoren yli ja siinä vaahdoten hyppeli juuri
niin paljo vettä, että kolme myllyä siitä sai riittämään asti.
Molempien koskenhaarojen välillä korkea kalliosaari. Pohjoispuolella
kaikkiaan 6 myllyä, 4 jyrkimmän putouksen partaalla ja vastaisella
rannalla 3. -- Mylly- eli mylläritorppia useita.
Oupphörligt ses du ila:
o när får du engång hvila!
Andras fart tar engång slut,
du blott hvilar aldrig ut.
[Suomeksi melkein kuin:
Taukoomatta rientävän näyt;
milloin vihdoin lepohon käyt!
Toisten kerran raukee riento,
sulla ain' on sama into.]
Koko kosken sanottiin olevan 15 sylen mittaisen, mutta näytti minusta
olevan ainakin sata askelta, joka siis olisi kahta vertaa enempi.
Metsää joka puolella. -- Sieltä pimeässä Kyrön pappilaan, nimittäin
pojan kutsumusta, hän kun -- --. Illallinen. -- Kirkkoherra 6
vuorokautta sitten muuttanut manalle halvauskohtauksen seurauksista.
-- Kello 10 illalla Mahnalaan. Sieltä taas samaa tietä takaisin. --
Pirkkalan, Karkun ja Kyrön rajoilla olevasta Penttilästä virstan matka
Siuronjokea pitkin Hasalle. Rahvas kaikkialla syysaskareissaan:
puitiin, pellavia liotettiin, hernettä korjattiin, humaloita
poimittiin. Siuron mies, joka ei ollut tahtonut työtä tekemällä opettaa
isännällensä pahoja tapoja ja sen vuoksi oli ryypännyt itsensä
humalaan. -- Ei ollut venettä. Tulimme Knuutilaan: ei sielläkään.
Ippilään: ei sielläkään. Viimein meidät huomattiin vastaiselta rannalta
ja tultiin veneellä noutamaan. Kova tuuli. Veneet täällä huonot
verrattuina Kajaanin läänin veneisiin. Tavallisesti täällä saa huonon
veneen, missä ei ole viskainta. Niissä istuu epävarmana. --
Haapaniemessä söimme ja joimme kahvia. T. oli koko edellisen päivän
ollut syömättä palaakaan, hän ei edes ollut maistanut illallista ja kun
hän ei tänäänkään näyttänyt mitään nälän merkkiä, pelkäsin todella,
että hän voisi saada tuon pahan tavan aina olla syömättä. Sen tähden
suuresti iloitsimme, kun hän nyt söi päivällistä hyvällä ruokahalulla.
Haapaniemestä tulimme jalan, Nokian virta vasemmalla puolella,
runsaasti 3/4 peninkulmaa.
25.
Tohtori Rabbelle.
Oulu, 31 p:nä lokakuuta 1841.
Rakas veli!
Muutaman päivän oleskeltuani täällä Oulussa olen valmis lähtemään
suoraa päätä lappalaisten pariin, kun vaan saan sitä ennen
Mathiaksen Kemistä mukaani. Venäjän Historian käsikirjoituksen
lähetän nyt samalla. Ole hyvä ja jätä se sensuurin tarkastettavaksi
(edelliset kuusi arkkia lienevät niiden ohella jätettävät), ja puhu
sitten Waseniuksen (tai jonkun toisen) kanssa painatuksesta. Jos
painatuspalkka voidaan suorittaa siten, että painattaja koko
historiasta tulisi saamaan määrätyn luvun kappaleita (siis myöskin
ennemmin painetuista arkeista), tämä olisi parasta; mutta ellei hän
näihin ehtoihin suostu, täytynee hänelle maksaa rahassa. Tahtonet kai
myöskin pyytää Wulffertia postissa lähettämään tämän loppuosan
Venäjän Historiaa "Mehiläisen" 1840 vuoden tilaajille. Postilaitos on
saanut puolelta vuodelta maksan Mehiläisen levittämisestä ja sillä on
ollut tilaisuus ainoastaan puolen vuoden aika toimittaa Mehiläisen
lähettämistä tilaajille, minkä vuoksi ei liene kohtuuton toivomus, että
se nyt vaatimatta lisää postimaksuja lähettäisi nämä korvauskappaleet.
Esipuheen-tapaisen Sananlaskuihin, jotka Törngreniltä luultavasti olet
saanut, lähetän tässä. Olisi hyvin toivottava asia, että v. Becker
saataisiin sananlaskujen tarkastajaksi, hän olisi saapa rajattoman
valtuutuksen korjata oikeinkirjoitusta, missä se on epätasaista tai
muuten kaipaa korjausta. En edes ehtinyt lukea käsikirjoitusta lävitse
kirjoitettuani sen puhtaaksi. -- Becker lupasi minulle kerran tarpeen
sattuessa sellaisessa suhteessa olevansa palvelukseen altis. -- Ehkäpä
Rein puolestaan suostuisi pitämään huolta Venäjän Historian
korjausluvusta, joka sekin olisi hyvä asia. -- Malmgrenille Kajaanissa
sanoin lähtiessäni, että hän saaduista rahoista tilaisuuden
tarjouduttua lähettäisi Sinulle noin 100 riksiä riikinvelkaa, jotka
tarpeen esiinnyttyä voisit käyttää. Ehkäpä Wichmankin ensi vuonna voi
lähettää Sinulle jonkun neljänneksen; siitä aion hänen kanssaan puhuu.
-- En tiedä, onko Öhman Porvoossa saanut Kantelettaren kolmannen osan
ja pyytäisin Sinua tilaisuuden tarjoutuessa sitä tiedustelemaan. --
Luulin tässä tilaisuudessa voivani maksaa palovakuutusyhtiön saatavan,
mutta sekä kaupungintalon että maatilan ostajat eivät vielä ole
suvainneet antaa minulle hinnan suoritukseksi muuta kuin velkakirjoja,
minkä vuoksi minun vastaiseksi täytyy luopua niistä tuumista. Luulen
kuitenkin ensi syksynä saavani tämän velan puolella lyhennetyksi. Asp,
jonka luona asun, lähettää terveisiä. Hän kuten kaikki muutkin voivat
hyvin!
Elias Lönnrot.
26.
[Päiväkirjasta.]
Haukipudas, 4 p:nä marraskuuta 1841.
Suomen kielessä on vähintäin kolmenlaisia diminutiivejä. _Sulho_
sanasta muodostuu I. kiittävä _sulhonen_, II. halventava _sulholoinen_,
III. muuten vähentävä _sulhut, sulhukka_. Samoin: _jokonen,
jokiloinen (jout, joukka?)_ sanasta joki; _venonen, venoloinen, venehyt_
sanasta venet; _heponen, hepoloinen, hevukka l. hevuska_ sanasta hepo;
_puunen, puuloinen, puuhut_, sanasta puu: _emäntäinen, emäntälöinen,
(emännyt)_ sanasta emäntä. -- Halventava diminutiivi on muuten
johdettu nykyään harvoin esiintyvästä -lo, -lö -loppuisesta
diminutiivista (sulholo, jokilo), mistä Karjalan murre hyvin yleisesti
muodostaa perussanan monikkomuodot. Sanat _sulholoinen, jokiloinen_
vastaavat siis jotenkin samoja käsitteitä kuin ne, joita
ruotsinkielessä voitaisiin ilmaista sanoilla _brudgumsaktighet_
[sulhomaisuus], _flodaktighet_ [jokimaisuus].
27.
Arkiaterinrouva Törngrenille.
Kemin pappila, 11 p:nä marraskuuta 1841.
Jalosukuinen Professorinrouva!
Monen ikävän hetken jälkeen, joina kaipaus minua vaivasi, varsinkin
ensi aikoina Laukosta erottuani, saavuin vihdoin Kajaaniin, ja olen nyt
jättänyt senkin tavatakseni täällä Kemin pitäjässä vastaisen
matkatoverini, maisteri Castrénin. Huomenna lähdemme täältä ja
matkustamme seisahtumatta Venäjän-Lappiin, jonne meillä on Rovaniemen
ja Kemijärven pitäjien kautta matkaa alku viidettäkymmentä
peninkulmaa. Siellä olemme aikoneet viipyä kevääseen asti, jolloin
toukokuussa saavumme Kuolaan, ja matkustamme sieltä ensimäisellä
laivalla Mesenin seuduille, jotka ovat Arkangelin itäpuolella
Vienanmeren rannalla ja jossa toivomme tapaavamme ensimmäiset
samojeedit. Mutta vieläkö sitäkin idemmä suuntaamme retkemme, siitä
emme vielä ole mitään päättäneet, vaan olemme sen jättäneet riippumaan
asianhaaroista, joita sitä ennen voi sattua. Ennen muita on
odotettavissa, että koti-ikävä ajaa meidät sieltä omaan maahan; siinä
tapauksessa ei kävisi mahdottomaksi minun olla ensi vuonna elokuun
18:ntena p:nä Laukossa. -- Aina siitä pitkin kun Laukosta lahdin, olen
ollut terve ja muuten päässyt tähän asti ilman mitään mainittavaa
sattumaa. Tänään on työnäni ollut kirjeiden kirjoittaminen eräille
tutuille; m.m. kirjoitin äsken Atelle kehotuksen, että hän ja Frans
(von Becker) muistaisivat kirjoittaa minulle jonkun rivin Kuolaan,
jossa kirje tapaa minut, vaikkapa vasta loppupuolellakin huhtikuuta
lähtee Helsingistä. Mutta kun hän mahdollisesti kertoo minulle vaan
Helsingin asioita, niin olen rohjennut tähän liittää itselleni Kuolaan
osotetun kirjekortin sen mahdollisuuden varalle, että Te suoraan
Laukosta tahtoisitte kunnioittaa minua muutamalla rivillä. -- Toivossa
että Jumala varjelee herrasväen terveinä sekä tämän että monta
seuraavaa vuotta merkitsen syvällä kunnioituksella olevani
Teidän ja perheenne kiitollinen ja nöyrä
palvelija
Elias Lönnrot.
28.
Tohtori Rabbelle.
Kemin pappila, 12 p:nä marraskuuta 1841.
Rakas veli!
Huomisaamuna varhain lähdemme täältä (Kemin pappilasta) Rovaniemen,
Kemijärven ja Kuolajärven kautta Venäjän lappalaisiin kyliin, mistä
tulevan helmikuun lopulla käväisemme Inarissa siellä mahdollisesti
tavataksemme Stockflethin. Inarista palaamme Venäjän-Lappiin ja vielä
toukokuun alussa saavumme Kuolaan sieltä vesitse kulkeaksemme
ensin Meseniin ja ehkä vielä idempäänkin. Saimme Ehrströmiltä
"Suomi"-aikakauskirjan viidennen vihkon, ja Castrén sanoo
kirjoittaneensa Willebrandille pyytäen häntä pitämään huolta siitä,
että Ehrström Helsingistä saa korvaukseksi toisen kappaleen. Kun kuudes
vihko ilmestyy, niin tahtoisitko olla hyvä ja lähettää sen Tornioon
Ehrströinille, joka lupasi pitää huolta siitä, että saamme sen Inariin.
"Suomi"-kirjan tulevan-vuotinen ensi vihko saattaisi sekin, jos se
ilmestyy niin aikaisin, tavata meidät Inarissa, ja sitäpaitsi olisi
hyvä saada Lemströmin väitöskirja Suomen kansallisrunoudesta, jos se jo
on saatavissa Helsingin kirjakaupoissa. --
Morgonbladista luin, että pian aljetaan painattaa Sananlaskuja.
Oulusta lähetin niihin kirjoittamani esipuheen-tapaisen ja lausuin sen
toivomuksen, että olisin saanut von Beckerin kielen tarkastajaksi,
jotta siten oikeinkirjoituksen epätasaisuudet tulisivat korjatuiksi. --
Nyt ei minulla niiden suhteen ole muuta lisättävää kuin sananen
nimestä, joka voisi, ellei keksittäisi muuta sopivampaa, olla näin
kuuluva: Suomen kansan Sanalaskuja.