MAIJA: Ei, ei! Sellainen, jossa olisi peikkoja ja noitia ja
povariakkoja ja kuninkaantytär ja köyhiä lapsia ja, ja, ja --
ELLI: Ei, Ei, Ei! Ei sellaista! Ei sellaista! Se on niin vanhaa.
Mutta jos olisi paritanssia ja sitte tulisi opettaja torumaan -- --
ja sitte kaikki lapset pyörtyisivät -- ja sitte tulisi lääkäri ja
sairaanhoitajia ja poliiseja ja sellaista hauskaa -- --
OPETTAJA: No, no, tyyntykää nyt vähän. Mistä semmoinen kappale
saataisiin?
ELLI: Pyydetään maantieteen opettajata kirjoittamaan. Minä kyllä neuvon
opettajaa, mistä tulee hauskaa. Emmekö saa, opettaja, emmekö saa?
(Lilli tulee sisään punaisena ja hengästyneenä).
OPETTAJA: Ohhoh! Missäs Lilli on viipynyt? Kello on jo puoli 6.
LILLI: Anteeksi, opettaja! Minä löysin kirkkopuistosta lompakon, jossa
oli paljo rahaa. Vein sen ensin kotiin -- mutta sitte tuli äiti mukaan
ja veimme sen poliisikamariin.
(Kaikki ryntäävät hänen ympärilleen).
ELLI: Mistä löysit, mistä?
OPETTAJA: Oliko siinä paljo rahaa?
VILJO: Oliko setelejä?
LILLI: Äiti sanoi, että siinä oli yli tuhannen markkaa!
ELLI: Voi taivas! Tuhannen markkaa. Voi taivas!
VILJO: Minkä näköinen se lompakko oli?
ELLI: Kenen se oli? Kenen se oli?
LILLI: En minä tiedä.
OPETTAJA: Mutta meidänhän piti nyt keskustella siitä
näytelmäkappaleesta. Otetaan se ensin.
MAIJA: Niin, mikä kappale nyt otetaan?
ELLI: Sama se. Mutta pitäisi mennä poliisikamariin kysymään, kenen se
lompakko oli.
OPETTAJA: Ehkä me sitte otamme sen "Kuu kirkas", kun ei nyt ehkä
muutakaan saada.
ELLI: Jos sille lompakolle ei löydy omistajata, niin saako Lilli sen
silloin. Saako Lilli sen. Saako, opettaja?
OPETTAJA: Kyllä sille omistaja löytyy.
ELLI: Mutta jos ei löydy. Saako Lilli sen silloin?
OPETTAJA: Ehkä.
ELLI: Voi taivas! kuinka rikas sinusta tulee. -- Mutta, opettaja!
Lillistä voisi tehdä näytelmäkappaleen. Aivan sievän näytelmäkappaleen.
Panisi niin, että koulussa oli kokous ja siellä odotettiin Lilliä
ja sitte Lilli tuli ja hän oli matkalla löytänyt lompakon ja sitte
ei lompakolle löytynyt omistajaa ja sitte Lilli sai rahat ja sitte
hänestä tuli rikas ja hän osti oman talon ja vaunut ja hevoset
ja kaikki toverit sai ajella hänen hevosillaan ja opettajatkin
pääsivät aina ajelemaan ja sitte viimein tuli Lillistä vanha rouva,
joka testamenttasi suuren omaisuutensa meidän koulumme alaluokkien
konventille -- -- --
VAHTIMESTARI (tulee sisälle ja kumartaa.) Opettajaa pyydetään
telefooniin.
OPETTAJA (nousee). Odottakaa hetkinen. (Menee vahtimestarin edellä
huoneesta.)
(Vähän aikaa äänettömyyttä. Kaarlo nousee ja menee pöydän luo juomaan
vettä.)
VILJO: Kaada minullekin.
KAARLO: (tarjoaa) Ole hyvä!
VILJO: (juo) Kiitoksia!
KAARLO: Tahtooko joku toinen?
ELLI: Juo itse vaan? Ei meitä janota.
KAARLO: (juo, kumartaa sitte tytöille) Kiitoksia!
ELLI: Ei kestä (nauraa).
KAARLO: (menee Lillin eteen.) Kuules, mitä sinä teet niin paljolla
rahalla?
LILLI: Panen pankkiin.
KAARLO: Pankkiinko?
ELLI: Voi kuinka tyhmästi! Pankkiin! Jos minä olisin niin rikas niin
minä -- --
MAIJA: Voi, voi! Nyt ei meidän kokouksesta tullut mitään. Kymmenen
minuutin perästä täytyy minun lähteä soittotunnille.
ELLI: Voi taivas! Joutuun miettimään. Mitä me sitte näyttelemme. Se
pitäisi olla jotain oikein uutta, oikein "fiksua!"
KAARLO: Sinä olet aina niine "fiksuinesi!" Mutta mistäpä niitä ottaa.
Niitä ei kasva puussa.
ELLI: Jos kysyttäisiin yläluokkalaisilta. He ovat aina niin eteviä.
Kyllä luulen, että he voivat -- --
OPETTAJA: (tulee). Viivyin vähäsen sillä soitin samassa maantieteen
opettajalle. Hän sanoi ensin, ettei hänellä ole aikaa. Mutta kun oikein
pyytämällä pyysin, niin lupasi hän meille kirjoittaa ensi lauantaiksi
pienen keskustelun Lillin löydöstä. Mutta aivan pienen ainoastaan,
sanoi hän.
MAIJA: Kuinka hauskaa!
TOISET: Kuinka hauskaa!
MAIJA: Mutta tämä on suuri salaisuus, jota eivät muut saa tietää, kun
konventin toimikunta. Ei kukaan saa kertoa sitä koulussa!
ELLI: En minä ainakaan.
MAIJA: Luvatkaa oikein varmasti kaikki, että ette kerro.
OPETTAJA: Kokoonnumme siis ensi lauantaina kello 5 illalla uudelleen.
Kaikkien tulee silloin olla mukana.
MAIJA: Hyvä opettaja! Sanokaa vielä kaikille, ettei kukaan saa kertoa
tätä salaisuutta koulussa.
KAARLO: Elli ei malta olla kertomatta. Hän on aina semmoinen
lörpöttelijä.
ELLI: Itse olet lörpöttelijä! Hyi sinua! Hyi! Hyi! Häpeä!
OPETTAJA: (katselee vakavasti Elliä.) Elli, Elli! Kuinka sinä
käyttäydyt. Kuinka sinä puhut.
ELLI: Niin kun pojat aina kiusaa... (rupeaa itkemään, kaikki ovat
hämillään.)
OPETTAJA: Kokous on loppunut. Siis lähdemme kotiin. Ja hauskempi on jos
ette kerro asiata tovereille.
LILLI: En minä vaan kerro.
MAIJA: Enkä minä...