Erkillä ja Matilla oli suuria mielessä. Heidän piti tehdä ilmalaiva ja
purjehtia sillä ilman läpi, niin että isä ja äiti, setä ja täti sekä
kaikki muut ihmiset näkisivät ja ihmettelisivät.
He ottivat vanhan tavaralaatikon ja laittoivat siihen mukavat penkit,
joilla heidän sopi istua. Sitte panivat he sinne hiekkasäkkiä painoksi
ja vettä pulloon kuumuuden varalle. Tämä kävi kaikki helposti ja pojat
olivat innoissaan.
Mutta pahin oli vielä jäljellä. Laatikkoon piti saada sellaiset siivet,
jotka sitä ilmassa kannattivat.
Pojat päättivät tehdä siivet laudasta. Heidän mielestään pitäisi niillä
olla sama muoto, kuin myllyn siivillä. Ja niin he rupesivat työhön.
Tuli ilta ja pojat menivät nukkumaan. Nukkuessaan näki Erkki unta. Hän
purjehti ilmapallossa, joka keinui korkealla pilvien yläpuolella. Ja
siinä ilmapallossa oli siivet aivan kuin myllyssä ja ne raksuttivat ja
ratisivat pyöriessään.
Matti myöskin näki unta. Hän ratsasti hevosella pilvien läpi ja hevosen
kaviot iskivät tulta ja sieramista puhalsi sakeata savua, josta sitte
uusia pilviä muodostui.
Kun pojat aamulla heräsivät, kertoivat he toisilleen unensa. Se oli
merkillinen uni. Siitä oli varmaan oleva seurauksia. Ja yhä suuremmalla
innolla ryhtyivät he työhön.
Ensimäiset siivet, jotka he olivat tehneet, olivat aivan liian pienet.
Ruvettiin siis uusia tekemään. Aina välillä kävivät pojat kuitenkin
istumassa laatikossa ja katselemassa hauskoja hiekkasäkkejä.
Jos he keksisivät ilmalaivan, tulisivat he kuuluiksi koko kylässä. Se
oli hauska juttu.
Ja sitte tuotaisiin heille lahjoja ja kouran kokoisia omenoita. Jos
kuningas saisi asiasta tietää, niin lahjoittaisi hän varmaan Erkille
hevosen ja Matille aasin.
Erkki ratsastaisi hevosellaan kultavuorelle ja toisi isälle tyynyn
kokoisen kultamöhkäleen ja Matti matkustaisi aasilla itämaille ja
hakisi sieltä jalokiviä ja hohtavia helmiä.
Sitte olisi kaikilla niin hauskaa. Äiti antaisi lapsille joka päivä
omenapuuroa, muuramihilloa, marjamaitoa ja sokeroituja mesikoita.
Se olisi hauska juttu.
Mutta siivet eivät tahtoneet valmistua. Joskus tulivat ne liian
kapeiksi, joskus liian leveiksi, joskus olivat ne liian pienet, joskus
liian paksut.
Siinä oli myös paha pula, että minne ne sitten kiinnitetään. No,
niin! Siitä pulasta päästiin sillä, että lyötiin tanko laatikon
päälle poikkipuolin, siihen pantiin sitte reikä, johon siipien tanko
istutettiin.
Siivet tulivat lopullisesti valmiiksi. Ne pyörivät tuulessa mainiosti.
Pojat istuivat laatikossa ja odottivat, että milloinka se lähtee
liikkeelle. Mutta ei se lähtenyt. He koettivat hiukan töykätä sitä irti
maasta, mutta se istui kuin naulattu.
Pojat nousivat pois laatikosta ja koettivat nostaa sitä paikasta
toiseen. Silloin se läksi, jopa oikein hyvästi.
Pojat ihmettelivät, että mikähän siinä on, kun ei se lennä, vaikka
voisi. Kyllä he ainakin sen sijassa lentäisivät tuolla puiden latvojen
tasalla. Ja he arvelivat, jos se ilman hiekkasäkkiä läksisi liikkeelle.
Hiekkasäkit otettiin sitte pois ja pojat menivät jälleen laatikkoon
istumaan. He odottivat kunnes tuuli puhalsi oikein voimakkaasti.
Kun sitte tuulen viima saapui, ponnistivat pojat jaloillaan ja olivat
jännityksessä. Siivet pyörivät, niin että kolina kuului, laatikko
rusahteli ja rasahteli pari kertaa, mutta ei lähtenyt liikkeelle.
Silloin arvasivat pojat, että siinä vielä oli joku vika. Sillä jos
se olisi ollut oikea keksintö, niin silloin se olisi kyllä maasta
kohonnut, vaikka siinä olikin vaan tuollaiset tavalliset myllyn siivet.
Niin, joku vika siinä sentään mahtoi olla. Se oli selvä. Ja tänä
päivänä pojat vielä miettivät, mikä vika siinä mahtaa olla.