Yleisesti ei liene tunnettua, että traktorejamme, joille olemme
antaneet nimeksi "Fordson", alettiin valmistaa noin vuotta aikaisemmin
kuin olimme aikoneet liittolaistemme sodan-aikaisen elintarvepulan
vuoksi, ja koko ensimmäinen tuotantomme, koekoneita tietenkin
lukuunottamatta, meni suoraan Englantiin. Me lähetimme kaikkiaan
viisituhatta traktoria meren yli kriitillisenä aikana 1917-1918,
jolloin sukellusalukset olivat ahkerimmillaan. Jokainen kone tuli
vahingoittumattomana perille, ja Englannin valtion virkamiehet ovat
olleet kyllin ystävällisiä sanoakseen, että ilman näiden koneiden apua
olisi Englanti tuskin saattanut suoriutua elintarvepulasta.
Näillä, enimmäkseen naisten hoitamilla traktoreilla, kynnettiin vanhat
maatilat ja pallokentät, ja koko Englanti voitiin kylvää ja viljellä
tarvitsematta rajoittaa sotavoiman tai sotavarustyömiesten lukumäärää.
Asianlaita oli seuraava. Siihen aikaan kuin me 1917 menimme mukaan
sotaan, jolloin Saksan sukellusalukset räjähdyttivät keskimäärin yhden
lastilaivan päivässä, havaitsi Englannin elintarvekommissioni, että
jo ennestään niukka tonnisto olisi aivan riittämätön kuljettamaan
Amerikan sotaväkeä meren yli, toimittamaan elintarpeita taisteleville
armeijoille ja samalla tuomaan riittävästi elintarpeita Englannin
siviiliväestölle. Ryhdyttiin jo kuljettamaan siirtomaalaisten vaimoja
ja lapsia pois Englannista ja tekemään suunnitelmia viljelysalueen
suurentamiseksi kotimaassa. Asema oli vakava. Koko Englannissa ei
ollut kylliksi eläinvoimaa, jotta maata olisi saatu kynnetyksi
ja viljellyksi siinä määrässä, että se olisi elintarvetuontiin
huomattavasti vaikuttanut. Koneidenkäyttö maanviljelyksessä oli melkein
tuntematonta, sillä ennen sotaa eivät Englannin maatilat olleet yleensä
kyllin suuria kannattaakseen raskaiden, kalliiden maanviljelyskoneiden
ostoa, varsinkin kun työväkeä oli saatavissa runsaasti ja halvalla.
Useat tehtaat Englannissa valmistivat kyllä traktoreita, mutta ne
olivat kaikki kömpelöitä, tavallisesti höyryllä käypiä koneita. Niitä
ei myöskään ollut riittävästi. Uusia ei voitu valmistaa, sillä kaikki
tehtaat olivat sotatarvetöissä, ja vaikkapa olisi voitukin, olivat ne
liian suuria ja kömpelöitä keskinkertaista maanviljelystä varten ja
vaativat lisäksi mekaanikkoa hoitajakseen.
Meillä oli useita traktoreita tehtaassamme Manchesterissa
näyttelytarkoitusta varten. Ne oli valmistettu Yhdysvalloissa ja
vain kokoonpantu Englannissa. Maanviljelysministeriö kehoitti
maanviljelysseuraa toimittaman kokeita näillä traktoreilla ja antamaan
niistä lausuntonsa. Lausunto oli näin kuuluva:
Englannin Kunink. Maanviljelysseuran kehoituksesta olemme
toimeenpanneet kokeita kahdella 25-hevosvoimaisella Ford-traktorilla.
Ensin kynnimme poikkipäin kurjassa kunnossa olevan, kovettuneen
kesantopellon; sitten keveämpää maata, mikä oli saanut esteettömästi
nurmettua ja missä oli tilaisuutta koetella moottoria sekä tasaisella
maalla että jyrkkää rinnettä ylöspäin.
Ensimmäisessä kokeessa käytettiin kaksikytkyimistä Oliver-auraa,
joka kynti keskimäärin 5 tuumaa syvältä 16 tuuman levyisiä vakoja;
kolmikytkyimistä Cockshutt-auraa käytettiin niinikään samalla
syvyydellä, etuosa kohotettuna 10 tuumaa.
Toisessa kokeessa käytettiin kolmikytkyimistä auraa, joka kynti
keskimäärin 6 tuumaa syvältä.
Molemmissa tapauksissa toimi moottori helposti, ja yhden eekkerin (=
40,5 aarin) kyntämiseen käytetty aika oli 1 tunti ja 30 minuuttia ja
parafiinin kulutus 2 1/3 gallonia (= n. 10 litraa).
Näitä tuloksia pidämme hyvin tyydyttävinä.
Aurat eivät olleet hyvin soveltuvia maanlaatuun ja moottorit toimivat
niin ollen epäsuotuisissa oloissa.
Polttoaineilla ja vedellä täyteen lastatun moottorin paino oli 23 1/4
sentneriä (= vähän päälle 1 tonnin).
Traktori on voimaansa verraten kevyt ja siis kevyt maassa, helposti
käsiteltävä, kääntyy pienessä kaaressa ja jättää hyvin vähäisen reunan
kyntämättä.
Moottorin saa nopeasti käyntiin lämmittämällä sitä vähäisellä
petroolimäärällä.
Näiden kokeiden jälkeen menimme Fordin tehtaille Trafford Parkiin
Manchesterissa, jonne yksi moottoreista oli lähetetty purettavaksi eri
osien tarkastusta varten.
Me olemme huomanneet mallin olevan riittävän voimakkaan ja työn
ensiluokkaista. Vauhtipyöriä pidämme hiukan keveinä, mutta olemme
kuulleet, että uutta ja voimakkaampaa mallia tulee käytettäväksi
tulevaisuudessa. Traktori on tarkoitettu käytettäväksi yksinomaan
maanviljelyksessä, mutta pyörät pitäisi varustaa jollakin suojuksella,
jotta niitä voitaisiin käyttää teillä, kun auraa siirretään talosta
taloon.
Ylläolevaan viitaten suositamme, että nykyisissä oloissa ryhdytään
viipymättä valmistamaan näitä traktoreja niin paljon kuin mahdollista.
Lausunnon olivat allekirjoittaneet professori W.E. Dalby ja F.S.
Courtney, insinöörejä; R.M. Greaves, insinööri ja maanviljelijä;
Robert W. Hobbs ja Henry Överman, maanviljelijöitä; Gilbert Greenall,
johtaja; ja John E. Cross, pehtori.
Melkein heti tämän lausunnon antamisen jälkeen saimme seuraavan
sähkösanoman:
"En ole saanut tarkempia tietoja Cork-tehdasta varten tarvittavan
teräksen ja koneiden laivauksesta. Mutta parhaassakaan
tapauksessa ei Cork-tehtaan tuotanto voi olla käytettävissä
ennen ensi kevättä. Elintarpeiden tuotannon tarve Englannissa
on kova, ja suuria määriä moottoriauroja täytyy olla saatavissa
niin pian kuin mahdollista nykyisten nurmikoiden kyntämistä
varten syysvehnälle. Olen saanut asianomaisilta viranomaisilta
tehtäväkseni vedota mr Fordiin avun saamiseksi. Suostuisitteko
lähettämään Sörensenin ja muita mukanaan kaikki tarpeelliset
piirustukset sekä lainaamaan niitä Englannin valtiolle, niin
että koneosat voidaan valmistaa täällä ja panna kokoon valtion
tehtaissa Sörensenin johdolla? Voin ehdottomasti vakuuttaa
teille, että tämä ehdotus on tehty kansan elinehtojen vuoksi ja
että hallitus tulee, jos se hyväksytään, toimeenpanemaan sen
kansan hyväksi, ilman että mitään prosentti- tai pääomapyyteitä
on takana ja ilman että kukaan saa minkäänlaista voittoa, Asia
on hyvin kiireellinen. Mahdotonta laivata mitään valmista
Amerikasta, kun tarvitaan monta tuhatta moottoriauraa.
Ford-traktoria pidetään parhaana ja ainoana soveliaana mallina.
Niinpä on tämä kansallistarve kokonaan riippuva mr Fordin
mallista. Työni estää minua tulemasta Amerikkaan mieskohtaisesti
esittämään ehdotustani. Pyydän hartaasti suotuisaa vastausta ja
nopeaa ratkaisua, sillä joka päivä on ylen tärkeä. Te voitte
olla vakuutettu siitä, että tehdasmahdollisuudet tuotantoa
varten täällä tulevat ankarimman, puolueettoman valtionvalvonnan
alaisiksi. Tervehdin Sörenseniä ja ketä tahansa muuta, jonka
tahdotte lähettää Amerikasta meitä auttamaan ja opastamaan.
Sähköttäkää vastaus Ferrylle, osoite Harding 'Prodome', Lontoo.
_Prodome_."
Ymmärsin, että tämän sähkösanoman lähettäminen oli tapahtunut Englannin
hallituksen käskystä. Me sähkötimme heti kernaasti suostuvamme
lainaamaan piirustukset ja asettamaan tähän saakka saavuttamamme
kokemuksen ynnä tuotannon käyntiinpanoa varten tarvittavat miehet
käytettäväksi. Seuraavalla laivalla lähti Charles E. Sörensen mukanaan
täydelliset piirustukset. Mr Sörensen oli pannut käyntiin Manchesterin
tehtaan ja oli perehtynyt Englannin oloihin. Traktorien valmistus oli
hänen johdossaan.
Mr Sörensen aloitti työnsä yhdessä englantilaisten virkamiesten kanssa
saadakseen koneosat valmistetuksi ja kokoonpannuksi Englannissa. Monet
niistä aineksista, joita me käytimme, olivat erikoislaatuisia, joten
niitä ei voitu saada Englannista. Kaikki rauta- ja konevalmistustehtaat
olivat ammusvaratöissä. Hallituksen oli sangen vaikea saada
lainkaan työtarjouksia. Tuli sitten kesäkuu ja sen mukana tuhoisat
ilmahyökkäykset Lontooseen. Tapahtui nopea käänne. Jotakin täytyi
tehdä, ja kun miehemme olivat käyneet läpi puolet Englannin tehtaista,
onnistui heidän vihdoin saada jätetyksi hallitukselle tarjouksia.
Lordi Milner näytti nämä tarjoukset mr Sörensenille. Edullisimman
mukaan niistä olisi traktorin hinta noussut noin 1,500 dollariin ilman
mitään työnsuoritustakausta.
"Tämä hinta on aivan mahdoton", sanoi mr Sörensen. "Niiden ei pitäisi
maksaa enempää kuin 700 dollaria kappale."
"Voitteko te itse valmistaa viisituhatta siihen hintaan?" kysyi lordi
Milner.
"Voimme", vastasi mr Sörensen.
"Kuinka pitkän ajan tarvitsette niiden valmistukseen?"
"Aloitamme laivauksen kuudenkymmenen päivän kuluessa."
He allekirjoittivat heti kauppakirjan, joka muun muassa varasi
viidenkolmatta prosentin etumaksun koko summasta. Mr Sörensen ilmoitti
meille sähkösanomalla, mitä oli tehnyt, ja lähti seuraavalla laivalla
kotiin. Sivumennen sanoen emme koskeneet noihin viiteenkolmatta
prosenttiin ennenkuin koko sopimus oli täytetty; me sijoitimme ne
jonkinlaiseksi takausrahastoksi.
Traktoritehdas ei ollut valmis alkamaan tuotantoa. Highland Parkin
tehdasta olisi voitu käyttää, mutta jokainen kone siellä oli yötä
päivää kiinni tärkeissä sotatöissä. Oli vain yksi keino jäljellä.
Me toimeenpanimme väliaikaisen laajennuksen Dearbornin tehtaassa,
varustimme sen koneilla, jotka tilasimme sähköteitse ja jotka
enimmäkseen saapuivat pikajunilla, ja ennen kuudenkymmenen päivän
kulumista olivat ensimmäiset traktorit Newyorkin satamassa Englannin
viranomaisten hallussa. Kesti jonkun aikaa ennen kuin niille saatiin
laivatilaa, mutta 6. joulukuuta 1917 saimme seuraavan sähkösanoman:
"Lontoo 5, joulukuuta 1917. Sörensen, Fordson, F.R. Dearborn.
Ensimmäiset traktorit saapuneet, milloin lähtevät Smith ja muut?
Sähköttäkää.
_Perry_."
Koko viidentuhannen traktorin laivaus tapahtui ennen kolmen kuukauden
kulumista, ja tämä on syynä siihen, että meidän traktorimme tulivat
käytäntöön Englannissa paljon ennen kuin niistä Yhdysvalloissa edes
tiedettiinkään.
Itse asiassa on traktori aikaisemmin suunniteltu kuin automobiili.
Kotitilalla tein ensimmäisiä kokeitani traktoreilla, ja kerran olin
palveluksessa tehtailijalla, joka valmisti höyrytraktoreita -- suuria,
raskaita höyryjyriä ja puimakoneita. Minä olin kuitenkin tullut siihen
päätökseen, että suurilla traktoreilla ei ollut mitään tulevaisuutta.
Ne olivat liian kalliita pikkuviljelijöille, vaativat liian suurta
ammattitaitoa hoitoonsa ja olivat liian raskaat suoritettavaansa
työhön verraten. Joka tapauksessa halusi yleisö mieluummin ajaa
autolla kuin käyttää auraa; hevoseton ajopeli vaikutti voimakkaammin
mielikuvitukseen. Siitä johtui, että käytännöllisesti puhuen lakkasin
askartelemasta traktoripuuhissa, kunnes automobiilituotanto oli
käynnissä. Mutta automobiilien käytäntööntulo maatiloilla teki
moottoriauran välttämättömäksi. Sillä silloin oli maanviljelijä
tutustunut koneliikuntaan.
Maanviljelijä ei tarvitse niinkään uusia koneita kuin apua hoitamaan
niitä koneita, jotka hänellä jo ovat. Minä olen kävellyt monta
väsyttävää tuntia auran perässä ja tunnen perusteellisesti koko
raadannan. Mitä ihmisvoiman tuhlausta onkaan viettää tunti- ja
päiväkausia hitaasti astelevan hevosparin perässä, kun moottoriaura
samassa ajassa suorittaisi kuusi kertaa enemmän työtä! Ei ole kumma,
että tavallinen maanviljelijä, joka tekee kaiken työnsä hitaasti ja
käsin, ei ole kyennyt ansaitsemaan enempää kuin niukan toimeentulonsa
ja ettei toisaalta maanviljelystuotteita koskaan ole niin runsaasti ja
halvasta saatavissa kuin pitäisi.
Samoin kuin automobiileissa me nytkin halusimme voimaa -- emmekä
painoa. Painokäsitys oli juurtunut syvälle traktorien rakentajiin.
Luultiin, että suuri paino merkitsi suurta työkykyä, että kone ei
saattanut työskennellä olematta raskas. Siitä huolimatta, että kissa
ei ole erin raskas, mutta kuitenkin mainio kiipeejä. Olen jo esittänyt
ajatukseni painon suhteen. Ainaoanlaatuinen traktori, jota arvelin
kannattavan ajatella, oli sellainen, joka olisi kevyt, luja ja niin
yksinkertainen, että sitä voisi hoitaa kuka tahansa. Sen tulisi myöskin
olla niin halpa, että kuka tahansa voisi sen ostaa.
Tämä päämäärä mielessämme me työskentelimme lähes viisitoista vuotta
sopivan mallin aikaansaamiseksi ja käytimme kokeiluihin muutamia
miljoonia dollareita. Menettelimme aivan samoin kuin automobiilien
suhteen. Jokainen koneosa oli tehtävä niin lujaksi kuin mahdollista,
koneosia ei saisi olla monta, ja koneen täytyi olla soveltuva
suurisuuntaiseen tuotantoon. Me arvelimme mahdollisesti voivamme
käyttää automoottoria ja teimme muutamia kokeita sellaisella. Vihdoin
tulimme vakuutetuiksi, että sellaisilla traktoreilla, joita halusimme,
ei oikeastaan ollut mitään yhteistä automobiilin kanssa. Alkuperäinen
tarkoitus oli, että traktorien valmistus tapahtui riippumatta
autoteollisuudesta ja aivan eri tehtaassa. Ei mikään tehdas ole kyllin
suuri valmistamaan kahdenlaisia tuotteita.
Automobiili on tarkoitettu kantamaan, traktori vetämään. Ja tämä
toimintaero teki mitä suurimman eron rakenteessa. Vaikeinta oli saada
laakereita, jotka voisivat kestää voimakasta vetoa. Lopulta se onnistui
ja me saimme rakenteen, joka tuntuu kaikissa oloissa antavan parhaan
keskimääräistuloksen. Me päädyimme nelisilinteriseen moottoriin, joka
pannaan käyntiin bensiinillä, mutta jota sitten käytetään paloöljyllä.
Pienin paino, mihin pääsimme joltistakin voimaa säilyttämällä, oli
2,425 naulaa (noin 1,300 kg). Iskuvoima on sijoitettu pyörien siipiin
-- kuten kissalla kynsiin.
Paitsi vetäjätointansa varten täytyy traktori, jotta siitä tulisi
mahdollisimman hyödyllinen, rakentaa niin, että sitä voidaan käyttää
myöskin seisovana moottorina, jotta sen, kun sitä ei tarvita teillä
tai peltotöissä, voi yhdistää hihnalla käyttämään muuta konetta.
Lyhyesti: sen tulee olla tukeva, liikuteltava voimalähde. Ja sellainen
siitä on tullut. Se ei ainoastaan ole kyntänyt, äestänyt, kylvänyt ja
leikannut, se on myöskin puinut, käyttänyt jauhomyllyjä, sahoja ja
monia muita laitoksia, kiskonut ylös kantoja, aurannut lunta ja tehnyt
jokseenkin kaikkea, mitä keskulaisen suuri kone voi tehdä -- lammasten
keritsemisestä sanomalehden painamiseen saakka. Se on varustettu
raskailla renkailla voidakseen liikkua teillä, reenjalaksilla metsiä
ja jäitä varten ja uurtopyörillä voidakseen kulkee raiteita pitkin.
Meille on ilmoitettu, että sitä voidaan käyttää yhdeksäänkymmeneen
eri tarkoitukseen, ja luultavasti tunnemme vain murto-osan sen
käyttömahdollisuuksista.
Traktorin mekanismi on vieläkin yksinkertaisempi kuin automobiilin, ja
se valmistetaan aivan samalla tavalla. Aina tähän vuoteen saakka on
tuotantoa ehkäissyt sopivan tehtaan puute. Ensimmäiset traktorit oli
valmistettu Dearbornin tehtaassa, jota nyt käytetään kokeilupaikkana.
Se ei ollut kylliksi suuri, jotta tuotanto olisi voinut olla yhtä
taloudellista kuin suuressa mittakaavassa suoritettuna, eikä sitä
käynyt hevin laajentaminen, kun tarkoituksena oli valmistaa traktorit
River Rouge-tehtaassa, jota ei saatu täyteen käyntiin ennen kuin vasta
viime vuonna. Nyt on tämä laitos täysin valmis traktorien rakentamista
varten. Työ tapahtuu aivan samalla tavalla kuin automobiileja
tehtäessä. Kukin koneosa valmistetaan eri osastossa ja siirretään, sitä
mukaa kuin se valmistuu, asianomaiseen valmistavaan kokoonpanosaliin,
mistä se sitten kulkeutuu lopulliseen kokoonpanopaikkaan. Kaikki
liikkuu, eikä mitään erikoista ammattitaitoa vaativaa työtä ole.
Nykyisen tehtaan suorituskyky on miljoona traktoria vuodessa.
Sen määrän aiomme valmistaa, sillä maailma tarvitsee halpoja,
yleishyödyllisiä koneita nyt enemmän kuin ennen ja tuntee nyt jo
riittävästi koneiden merkitystä halutakseen niitä.
Kuten sanottu, menivät ensimmäiset traktorit Englantiin. Yhdysvalloissa
tarjottiin niitä kaupaksi vasta 1918, ja hinnaksi määrättiin 750
dollaria. Seuraavana vuonna täytyi kustannusten kohoamisen vuoksi
hinta nostaa 885 dollariin, mutta vuoden puolivälissä voitiin palata
alkuperäiseen hintaan, 750 dollariin. Vuonna 1920 otimme 790 dollaria;
seuraavana vuonna oli tuotanto siksi kehittynyttä, että voitiin
alkaa hinnan alentamista. Se alennettiin ensin 625 dollariin, ja kun
vuonna 1922 olimme saaneet River Rouge-tehtaan käyntiin, saatoimme
alentaa hinnan 395 dollariin. Kaikki tämä osoittaa, mikä vaikutus
järkiperäisesti johdetulla tuotannolla voi olla hintaan. Niinkuin
minulla ei ole aavistusta, kuinka halvalla Ford-auto lopulta voidaan
valmistaa, en myöskään osaa ennustaa, mikä traktorin valmistushinta
lopulta tulee olemaan.
Tärkeätä on, että se tulee olemaan halpa. Muussa tapauksessa ei saada
konekäyttöä kaikille pienviljelystiloille. Ja kaikilla täytyy olla
konevoimaa. Muutamien vuosien päästä tulee talo, jota hoidetaan vain
ihmis- ja hevosvoimalla, olemaan yhtä suuri kumma kuin tehdas, jota
käytetään polkurattaalla. Maanviljelijän täytyy joko käyttää konevoimaa
tai lähteä talostaan. Kustannukset tekevät sen välttämättömäksi. Sodan
aikana toimitutti hallitus kokeen Fordson-traktorilla nähdäkseen,
kuinka suuriksi sen käyttökustannukset nousivat hevosten käyttöön
verrattuina. Traktoria koskevat numerot ovat korkeimman hinnan mukaan,
siihen vielä rahti lisäksi. Arvonvähennys- ja korjaus-erät eivät ole
niin suuret kuin lausunto osoittaa, ja vaikkapa olisivatkin, niin ovat
hinnat alenneet puoleen, mikä painaa kulumis- ja korjausnumeroita
niinikään puoleen. Numerot ovat seuraavat:
Hinta: Fordson 880 dollaria. Kestävyys 4,800
tuntia 0,2 eekkeriä tunnissa, 3,840 eekkeriä:
3,840 eekkeriä 880 dollarista, arvonvähennys
eekkeriä kohti................................... 0,221
Korjaus 3,840 eekkeristä, 100 dollaria;
eekkeriä kohti................................... 0,026
Polttoaine, paloöljyä à 19 senttiä, 2 gallonia
eekkeriä kohti................................... 0,38
3/4 gall. öljyä 8 eekkerille; eekkeriä kohti..... 0,076
Kuljettaja, 2 dollaria päivässä, 8 eekkeriä;
eekkeriä kohti................................... 0,25
Kustannus Fordsonilla kyntämisestä; eekkeriä
kohti dollaria................................... 0,95
Kahdeksan hevosen hinta 1,200 dollaria.
Työkestävyys 5,000 tuntia, 0,2 eekkeriä tunnissa, 4,000
eekkeriä:
4,000 eekkeriä 1,200 dollarista, arvon vähennys
eekkeriä kohti................................... 0,30
Hevosen ruoka, 40 senttiä (100 työpäivää)
eekkeriä kohti................................... 0,40
Hevosen ruoka, 10 senttiä (265 joutopäivää)
eekkeriä kohti................................... 0,265
Kaksi työmiestä, kaksi yhteenkytkettyä auraa,
2 dollaria kukin päivässä; eekkeriä kohti........ 0,50
Kustannus hevosilla kyntämisestä; eekkeriä kohti
dollaria......................................... 1,46
Vanhaan tapaan hoidettu maanviljelys on nopeasti muuttumassa
kuvankauniiksi muistoksi. Se ei merkitse, että työ katoaa
maanviljelyksestä. Työ ei voi kadota mistään tuottoisasta elämästä.
Mutta konevoima maanviljelyksessä merkitsee raskaan raatamisen
poistamista siitä. Konekäyttö ottaa yksinkertaisesti taakan ihmisen
hartioilta ja sälyttää sen koneeseen. Me olemme koneilla suoritettavan
maanviljelyksen alkuvuosissa. Automobiili aikaansai vallankumouksen
nykyisessä maanviljelyksessä, ei senvuoksi että se oli ajopeli, vaan
sentähden että sitä vei eteenpäin kone. Maanviljelyksen pitäisi olla
jotakin enempääkin kuin tavallista maalaistoimintaa. Sen pitäisi olla
liiketointa elintarpeiden tuottamiseksi. Ja kun se tulee liiketoimeksi,
voidaan vuoden varsinainen maanviljelystyö keskulaisella maatilalla
suorittaa kuukautta lyhyemmässä ajassa. Muu aika voidaan omistaa muihin
tehtäviin. Maanviljelys on liiaksi sesonkityötä viedäkseen mieheltä
koko vuoden ajan.
Keinona elintarvetuotannossa tulee maanviljelyksestä oikeutettu
liiketoimi, jos se tuottaa elintarpeita riittävässä määrässä ja
jakaa ne sellaisin ehdoin, että kaikki perheet voivat niitä saada
riittävästi kohtuullisiin tarpeisiinsa. Minkäänlaisia elintarvetrusteja
ei voisi syntyä, jos tuottaisimme kaikkinaisia elintarpeita niin
valtavia määriä, että keinottelu ja nylkeminen kävisi mahdottomaksi.
Maanviljelijä, joka vähentää tuotantoansa, edistää keinottelua.
Ja senjälkeen me saisimme kenties nähdä pikkumyllyjen syntyvän
uudestaan henkiin. Se oli onneton päivä, jolloin kylämylly hävisi.
Yhteistoiminnallinen maanviljelys tulee voittamaan alaa; me saamme
maamiesyhtymiä, joilla on omat teurastamot, missä heidän omat sikansa
muutetaan silavaksi ja kinkuiksi, ja omat myllynsä, missä heidän
viljansa muutetaan markkinoille vietäviksi ravintoaineiksi.
Minkävuoksi härkä, joka on kasvatettu Teksasissa, on vietävä Chicagoon
teurastettavaksi ja sitten tarjottava Bostonissa syötäväksi, se on
kysymys, johon ei voida vastata, kun kerran kaikki härät, joita
Bostonin kaupunki tarvitsee, voitaisiin kasvattaa sen lähistöllä.
Elintarvevalmistuksen keskitys, joka vaatii suunnattomia kuljetus- ja
järjestelykustannuksia, on liian suurta tuhlausta, jotta sitä voisi
kauan jatkua terveesti kehittyneessä yhteiskunnassa.
Kahdenkymmenen vuoden kuluessa täst'edes me saamme nähdä
maanviljelyksessä yhtä perinpohjaisen kehityksen kuin
viimeksikuluneiden kahdenkymmenen vuoden kuluessa olemme nähneet
teollisuuden alalla.