Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Kirja,
1915.
Ajatelkaa, että olette nuori, -- te, joka vielä olette ja te, joka
kerran olette ollut! Veri kuohuu suonissanne ja povi paisuu.
Olette nukkunut keväisen yön. Uni on ollut virkistävä ja jäntereissä
tuntuu uusi voima.
Kiepsahdatte vuoteeltanne viileässä ylishuoneessanne, sen
puolipimennossa, juoksette ikkunan luo ja nykäisystänne pyörähtää
kierrekaihdin ylös.
Ihastuksen huudahdus pääsee rinnastanne. Silmiänne häikäisee valomeri,
joka leviää yli Jumalan avaran maailman.
Ikkunapuoliskot lentävät auki. Mikä hurmaava näky! Metsää, järveä,
sinistä taivasta silmänsiintämättömiin! Ja pääskyset kirkuvat ja
kiitävät nuolina. Ja edessänne on tuomi täydessä kukassa, levittäen
voimakasta tuoksuaan.
Käsivarsianne mielihyvän tunteesta oikoen ajattelette: mitä teen minä
tänään?
Mitä teen minä tänään?!
Elämän taipaleelle lähtiessä, kun sielun silmät ovat auenneet, nousee
niiden eteen jokaiselle nuorelle pyrintöjen päämäärä.
Mikä on minun tehtäväni, -- siinä kysymys.
Elämän vakavuus antaa vastauksen eri tavoin eri luonteille: --
lujille, heikoille, vakaville, kevytmielisille, vieläpä eri tavoin eri
aineellisessa ja yhteiskunnallisessa asemassa oleville. Toisille se
antaa vastauksen heti ja varman, toisia se arveluttaa, jopa pelottaa.
Toinen alkaa etsiä elämänsä tarkoitusta, toinen sen löytää, --
perheessä, yhteiskunnassa, valtiossa, -- toinen ei löydä koskaan ja
joutuu epätoivoon, elää vain elääkseen, -- jos jaksaa, -- ja antautuu
elämän virran vietäväksi. Toiselle on elämän tarkoitus oma itsensä,
toiselle elämä toisten hyväksi, itsensä uhraaminen toisten hyväksi tahi
yhteiseksi hyödyksi. Toinen näkee taipaleen päässä korkeat ihanteet
ja rientää niitä kohti: kuka ne saavuttaa, kuka näkee ne maahan,
todellisuuden katkeraan maahan romahtavan; toinen elää arkipäiväistä
työelämää, päivästä päivään, on tyytyväinen ja ehkäpä saavuttaa
enemmänkin, kuin edellinen j.n.e.
Mikä on minun tehtäväni, mikä minun elämäni tarkoitus, -- kysyy kerran
varmaankin jokainen nuori.
Ihanteet ja todellisuus, oppitieto ja käytäntö, ne ovat kaksi eri
asiaa, niinkuin romaani ja -- elämä.