Useamman kuin yhden kerran lienevät rajakarjalaiset myöskin
Ristijärvelle tehneet ryöstöretkiään. Yhdestä tällaisesta on tarina
kulkenut suusta suuhun, polvesta polveen.
Nykyisen Pappilan, silloisen Tololan olivat ryöstäjät valinneet
itselleen majapaikaksi. Asukkaat tietysti joko murhattiin tai pakoon
ajettiin.
Koiraniemellä oli silloin ollut pari vahvaa ja rohkeaa veljestä, jotka
taistelivat vainolaisia vastaan. Kerrankin kun vainolaiset yrittivät
taloon, oli toinen veljeksistä raunion takaa ammuskellut, pitäen heitä
näin loitommalla. Sitten oli kartanolla olevalle veljelleen huutanut:
minulta loppuvat ruutit. Silloin oli toinen veli tyhjän tynnyrin
pannut myötämaata pyörimään, sanoen: ”Ei ole hätää kun täälä on ruutia
vielä kokonainen tynnyri”. Tämän kun vainolaiset kuulivat, kääntyivät
takaisin pelosta.
Nämä Koiraniemen veljekset sitten aikoivat yön aikana valloittaa
takaisin sen mitä vainolaiset päivällä anastivat ja veivät
leiripaikkaansa. Tämä kävi laatuun joko yövartian pettämisellä tai
surmaamisella.
Eräänäkin yönä pienempi veljeksistä oli saanut tavaraa takaisin, jonka
jälkeen pakeni sydänmaalle. Tästä tuli vainolaisten puolelta takaa-ajo.
Joukon rotevin mies pantiin takaa-ajamaan kehoituksella ei ennen
hellittää kuin miehen on hengiltä saanut pois.
Kun takaa-ajettava näki kohtalonsa, hiihti hän nykyiselle
Kääriänvaaralle, 15—16 kilometriä kirkolta. Tänne mennessä oli
takaa-ajaja ajettavansa nähnyt ehkä useammankin kerran, jolloin oli
sanonut: "Keärität sie miu keärität, vaan soavutan mie siun kuitenkin."
Siitä sitten tälle vaaralle on annettu nimeksi Kääriänvaara.
Kääriänvaaralta suuntasi "Kääriäinen" matkansa Jokikylään päin, jossa
Rakkineenlammin alapäässä olevasta virrasta joi vettä. Tässä vettä
juodessaan näki hän miten veden kalvoon kuvastui hänen takaa-ajajansa
kuva. Matkansa suuntasi tästä "Kääriäinen" Lampovaaran kukkulalle
vainolaisen saavuttamatta. Lampovaaralta laski sitten suksillaan
kirkonkylää kohti jyrkän kallion alle erään puun juurelle, jossa
takaa-ajajansa otti vastaan keihässauvallaan.
Kun vainolainen näki näin kohtalonsa ratkaistuksi, rukoili hän
"Kääriäistä" ottamaan viimmeisenkin hengen, luvaten palkaksi lumeen
kätkemänsä rahakassan, minkä tarkoin neuvoi. Tämä rahakätkö oli
etsittävä lukemalla vissistä paikasta lähtien lumeen sauvalla pistetyt
sompaukset suksiladun varrella. ”Kääriäinen" lienee takaa-ajajansa
toivomuksen täyttänyt.
Voiton riemusta oli "Kääriäinen" sitten Pakarilahdella pistänyt
lauluksi. Kun Tololassa (nyk. Pappila) kuulivat viholliset tämän,
arvelivat: "Jopahan Iivana sen mokoman saavutti, kun rallatellen palaa."
Näin hävisi Ristijärven Lampovaaran rinteelle silloisen
ryöstäjäretkikunnan rotevin mies.