ULJAALA (levollisesti). Ellet voi kuunnella, niin poistut. — Ainoastaan
herra Telan vastausta kysyn — ja odotan.
TELA. Onko setä lukenut minun kirjani?
ULJAALA. Olen silmäillyt.
TELA. Minun vakaumukseni kai olette pannut merkille — kuitenkin?
ULJAALA. Minkä vakaumuksen? Senkö, että tahdotte olla kernaammin jonkin
uuden tuulen apostolina — kuin rehellisenä liikemiehenä — vanhaan
malliin — senkö?
TELA (vähän harmistuen). Minä en tahdo olla mikään apostoli — enkä
olekaan. Mutta minä olen vakuutettu, että kansan on kaikessa otettava
ohjat omikseen — eikä vähemmin kaupassa päästäkseen hyvinvointiin ja
täysi-ikäisyyteen.
ULJAALA (ivallisesti). Niinkö?
TELA. Niin. Minä en voi olla enään mukana kokoomassa
yksilövarallisuutta, joka kuuluu kansalle. Yksilövarallisuuden ihanne
ei ole ainoastaan väärin kansaa kohtaan, jolta se on siirretty — vaan
on se kokonaan arvoton onnen saavuttamiselle.
ULJAALA. Mikä on se uusi onni, joka kukoistaa köyhyydessä?
TELA. Köyhyyttä ei ole ellei ole liiallista yksilövarallisuutta.
ULJAALA (suuttuneena). Oletko sinä anarkisti!
TELA (hymyilee). En. Minä olen kasvattanut itseäni vain liikemieheksi
antaakseni kykyni kansalle.
ULJAALA (nauraa ivallisesti). Uhritoimitus?
TELA. Ei — kyllä minun tietysti täytyy elää työstäni — mutta minun
onnelleni riittää kunnollinen toimeentulo — ilman suurta ylijäämää,
joka yleisen hyvinvoinnin kannalta on yksilöitten hallussa kuollutta
pääomaa.
ULJAALA. Te olette sittenkin olojen mullistaja!
TELA. En. Minä vain tarjoan kansalle vähäpätöisen palvelukseni — että
kansa itse saisi ostaa ja myydä — ilman välikäsiä. Olen ainoastaan
kauppias — ja pysyn lestissäni. Muut tehkööt tehtävänsä muilla aloilla.
ULJAALA (viittaa kirjaa). Tahdotte kuitenkin kulkea herättäjänä ja
saada kansan suosion —
TELA. En. Herättäjää ei enään tarvita — kansa on jo valveutunut.
Se soittaa itse heräämisensä aamukelloja ympäri maata. Minä olen
kirjallani vain tahtonut antaa oman heräämiseni vaatimattoman merkin —
ja sanonut yksinkertaisesti sen mitä olen huomannut.
ULJAALA. Meidän vapaitten yksilökauppiaitten kai pitäisi sulkea ovet
ja tarttua myös aamukellon nuoraan (nauraa ivallisesti) — ja ruveta
soittamaan — mitä?
TELA. Jos joku sen tekisi — hyvä olisi! Mutta ketään ei pakoteta
mihinkään. Vain täydellisessä vapaudessa syntyy oikea kehitys ja
tuloksen terveet muodot. Kilpailu on suhteen määrääjä ja toiminnan
elvyttäjä.
ROUVA. Mitä se oikeastaan on? Sinä puhut niin paljon kansasta.
Sitä minä en ymmärrä. Siitä tuoksahtaa pirtit ja väentuvat — ja
tasa-arvoisuus — ja sen semmoiset! Voiko silläkin alalla päästä
esimerkiksi kauppaneuvokseksi?
ULJAALA (liikahtaa hermostuneesti). Ashh! Tuskin.
TELA (katsoo pöytään).
ULJAALA. Kylliksi! — Meidän liiketiemme eroavat siis tässä?
TELA (hiljaa mutta varmasti). Niin!
ULJAALA. (nousee). Teidän kihlauksenne on myöskin purettu.
AGNES (hypähtää ylös). Isä!