ROUVA (ihmeissään). Mikä sinua tänään vaivaa, rakas Esaias?
ULJAALA (pysähtyy). Koko maakunta nimittää minua Esaksi — ja
kauppaani — Esan kaupaksi — mutta sinä huudat yksin Esaiias — iias!
(Tuskallisesti.) Säästä minua, hyvä ystävä! (Menee pöydän luo.) Nyt
on asioita — eikä tuulentupia! Nyt ollaan maaperässä kiinni — eikä
ilmalinnoissa. Nyt ollaan elämän todellisuudessa — eikä joutavassa
herrastelemisessa!
ROUVA (nyrpistäen nenäänsä). Sitä sinä olet ikäsi saarnannut — ja
tehnyt minustakin melkein saiturin.
ULJAALA. Jos minä olen niin tehnyt, niin siihen on nähtävästi ollut
syytä ollut aina. Vaikka ehkä ei koskaan niin paljon kuin juuri nyt.
ROUVA (kääntyy). Nyt?
ULJAALA. Tuossa! (Heittää kirjasen pöydälle.) Vävypojasta on tullut
saarnaaja — kansanparantaja — profeetta!
ROUVA (ottaa kirjan). Mikä se on?
ULJAALA. Se on häväistyskirja — jossa ruoskitaan ja teloitetaan kaikki
rehelliset välikauppiaat!
ROUVA (ihmetellen). Ei suinkaan Teuvo — niin hieno mies — mitä sinä
puhut?
ULJAALA (heittäytyy tuskastuneena sohvaan). Ei suinkaan! No, ei
suinkaan hän rähise, eikä puhu raakuuksia — selvä se! Mutta hän väittää
— ja todistaa — ja saarnaa osuusaatetta!
ROUVA (katselee kirjaa kädessään). Mutta jos Teuvo sitä puolustaa —
niin —
ULJAALA (ärähtää). Niin mitä?
ROUVA. Kyllä kai hän sitten on oikeassakin.
ULJAALA (naurahtaa ivallisesti). Jos hän on oikeassa — niin — ei
kukaan muu voi >lla pahemmin väärässä kuin minä — ja siksi se on
häväistyskirja — oman vävypojan kirjoittamana! Mitä?