ULJAALA (hermostuneesti). En minä missään tapauksessa ryhdy
keskustelemaankaan hinnan ylennyksestä —
RÖYTTÖ (imelästi). Kuinka veli voi luulla, että sellainen pistäisi
päähänikään — olenhan jo sanonut tontin hinnan — ja minä pysyn aina
sanassani, he, he, he, öh — mutta kun nyt tarjotaan sama hinta —
huomaapas — sama hinta — niin riensin tänne — kun sinulla on etuoikeus
— ja — öh, öh — muutenkin — vanhana ystävänä —
ULJAALA (sivelee tukkaansa tuskallisena). Minun liikkeeni on jo
laajentunut niin, että —
RÖYTTÖ (innokkaasti). Ja laajenee yhä — tietysti! Siksi juuri tämä
viereinen kulmatontti on liikkeelle välttämätön — ja erikoisen
välttämätön sen vuoksi, ettei kulmaan — parhaalle paikalle — pääse
kilpailija —
ULJAALA. Tiedän, tiedän! Muutenhan en sellaista ostoa olisi koskaan
ajatellutkaan. Mutta minä tarkotin äsken liikkeen laajentumisella sitä,
että minä en enään ota yksin päättääkseni suuria asioita — vaan — aion
liittää liikkeeseen nuoria voimia — joitten neuvoa on kysyttävä — ennen
— ennen päätöstä —
RÖYTTÖ (levittää kätensä). Hoo! Sinullahan onkin erinomaisia
neuvonantajia — kaupungin parhaita — ensiksikin — ja ennen kaikkea
herra Tela, joka yleisesti tunnustetaan aivan ensiluokkaiseksi
kauppa-alan tuntijaksi — ja sitten sellainen erikoiskyky ja
tulevaisuuden mies kuin herra Paukkainen — mutta — mutta — he, he, he,
öh —
ULJAALA. Mitä mutta — mitä?
RÖYTTÖ (tutkien ja varovasti). Et kai vielä ole kysynyt heidän mieltään?
ULJAALA (yrittäen lopettaa keskustelua). Paukkainen kannattaa asian
aukijättämistä — sen kuulin juuri — (Viittaa kädellään konttoriin päin.)
RÖYTTÖ (viekkaasti iskien silmää). He, he, he, öh! Sen tiesin — ja se
on luonnollista että hän kehottaa sinua toimettomuuteen siksi — kunnes
kilpailija ostaa tontin. Täten hän saa sinulle — aivan viereesi —
voimien vähentäjän — ja itselleen ikäänkuin liittolaisen — alkaakseen
itse toisessa kaupungin osassa — hm, tjaah — hän olisi erinomainen
neuvonantaja — ellei hänellä olisi oma rauta ahjossa, he, he, he, öh —
ULJAALA. Onko hänellä sitten —?
RÖYTTÖ (teeskennellen hämmästystä). Onko? — Etkö sinä sitten sitä
tiedä? (Valitellen.) Olipa ikävä, että satuin siitä mainitsemaan —
ULJAALA (tekee torjuvan liikkeen). Joitakin aikomuksia ehkä —
tulevaisuuden varalta —
RÖYTTÖ. Niin, he, he, he, öh — tulevaisuuden tietenkin — (Kuiskaten.)
Kuuluu jo vuokranneen kauppahuoneustonkin, he, he, he, öh — (Muuttuu
äkkiä vakavaksi.) Mitäpä siitä! Jokainen valvoo etujaan. (Nousee.)
Minun asioimiseni onkin jo päättynyt. En tahdo enempää häiritä.
Pidin vain velvollisuutenani ilmottaa tästä — tästä kilpailijastasi
tonttikaupassa —
ULJAALA. Kuka sen sitten — muka ostaisi?
RÖYTTÖ (kuivasti, vilkaisten salaa Uljaalaa). Siihen tulisi kai suuri —
osuuskauppa-palatsi — suuri tukkuliike ja —
ULJAALA. Osuuskauppa?
RÖYTTÖ. Niin. (Teeskennellen hämmästystä ja muistamattomuutta.) Ai —
mutta tosiaankin! Kyllä kai veli näistä asioista on selvillä — sinun
tuleva vävypoikasihan on kuulunut kirjoittaneen vallan erinomaisen
lentokirjasen osuuskunta-aatteesta — Ehkä veli itsekin on saman hengen
miehiä — en ollenkaan tullut ajatelleeksi — silloinhan tontin ostossa
ehkä ei olekaan mitään kilpailijoita, he, he, he, öh — erinomainen
kirja — en ole lukenut — mutta kuuluu olevan — mies on etevä — kovin
etevä —
ULJAALA (nousee). Senkö — kirjan johdosta sinä tulit tänne?
RÖYTTÖ. Kirjan? — Kaupan johdosta minä tulin — tulin ystävyydestä.
Mutta koska kauppa nyt raukee, niin — (Tarjoo kätensä hyvästiksi.)
ULJAALA (hyvästelee). Minä ilmotan asiasta vielä tänään.
RÖYTTÖ (kirkastuu). Tänään? — Niin tietysti tänään — niin pian
kuin suinkin, ellet halua kannattaa osuusliikettä, he, he, he —
öh! (Menee, kääntyy ovessa.) Ole hyvä ja sano tervehdykseni rouva
kauppaneuvoksettarelle ja neiti Agnekselle!
ULJAALA. Kyllä — kiitos!