PAUKKAINEN. Jos ensi viikolla on jotakin jäljellä — niin voidaan taas
korottaa —
ULJAALA (melkein pelästyen). Korottaa?
PAUKKAINEN (nyykäyttää). Niin — korottaa.
ULJAALA (katsoo Paukkaista pitkään, naureskellen hyväntahtoisesti). He,
he, he! (Taputtaa Paukkaista olkapäälle.) Sinä taidat olla etevä — no,
me puhumme tästä vielä — (menee vasemmalle.)
<tb>
PAUKKAINEN (katsoo Uljaalan jälkeen, alkaa sitten vihellellä ja ottaa
pienen kirjasen taskustaan, selaillen sen lehtiä). Hm! (Miettii.)
Hm! Hm! (Menee sitten äkkiä oikeanpuoleiselle peräovelle, huutaa.)
Mari-neiti! (Menee pöydän vasemmalle puolelle.)
MARI tulee.
PAUKKAINEN. No, nyt minä juon sen toisen kupin — olen jo kylmä kuin jää.
MARI (tarjoilee). Soo! (Hymyilee.) Olitteko äsken liian kuuma?
PAUKKAINEN (vilkaisee nopeasti Mariin, pitkäveteisesti). Ee—en! Minä en
ole koskaan liian kuuma. (Istuu.)
MARI. Olkaa hyvä! (Huolettomasti, mutta kuitenkin tarkotuksella.) Te
vain muuten lörpöttelette — lystiksenne.
PAUKKAINEN (naurahtaen). Niin — ikävikseni en koskaan. (Muuttaa
äänensävyä.) Onko Tela käynyt täällä?
MARI (istuu oikealle sohvaan, virnistellen). Konttooripäällikkö — vai —?
PAUKKAINEN (juomisensa lomasta, hauskasti). Niin — herra
konttoripäällikkö — herra Tela — herra ynnä muuta —
MARI. Morsiuspari istuu puutarhassa.
PAUKKAINEN. Vai puutarhassa — hm — (Työntää kuppinsa syrjään, jääden
hetkeksi tuijottamaan pöytään.) Se on — ihmeellinen mies tuo Tela —
(naputtelee sormillaan kirjaa) aika ihmeellinen mies —
MARI. Miten niin?