ULJAALA. Niin — niin! Mutta se on eri asia. — Tässä minun tekemäni
kiertokirjeen hinnoittelu ennen Pietarin matkaani —
PAUKKAINEN. Saanko nähdä? (Saa paperin.) Well! Tässähän on kymmenen
penniä!
ULJAALA. Mitä? (Kurkottaa paperia takaisin.) Olisinko minä erehdyksestä
tehnyt tällaisen ahväärin? Sepä sitten onnellinen erehdys — (Katselee
paperia.) Kymmenen tässä on — mutta se on jälkeenpäin korjattu —
PAUKKAINEN. Minä muutin sen.
ULJAALA (hämmästyy). Sinä!
PAUKKAINEN. Näkihän ilmeisesti, että jauhon saanti kiristymistään
kiristyi — ja koska tilanteen hyväkseenkäyttäminen kuuluu oikean
kauppiaan menettelyyn, ellei seurata osuuskauppojen tapaa, niin —
ULJAALA. Niin — niin! Mitä tähän nyt sellaista sotkea — mikä ei ole
mitään kauppaa — ei mitään ahvääriä — he, he, he — soma juttu —
puhutaan tästä sitten myöhemmin — ja myöskin sinun omavaltaisuudestasi
— nyt täytyy näihin sähköttää vastaus — (Aikoo mennä, mutta kääntyy.)
Kyllä kai niille on alennettava tuo kaksi penniä?
PAUKKAINEN. Ei ole. Kernaammin vielä korotettava.
ULJAALA (hymyilee epäilevästi). Oho!
PAUKKAINEN. Miten suuret tilaukset ne ovat?