PAUKKAINEN (ojentaa kätensä yli pöydän). Antakaapa minulle kätenne!
MARI (ihastuen). Ettäkö — oikein totta?
PAUKKAINEN (hymyillen). Eipä mitään! Iskekääpä tuohon vain kätenne!
MARI (lyö kätensä Paukkaisen käteen). No!
PAUKKAINEN (katsoo Maria tarkastellen ja pitää kättä omassaan,
sanomatta mitään).
MARI (hämmentyy). No?
PAUKKAINEN (pitkään). Hermoa on — ja lujuutta — (Äkkiä.) All right! Me
alamme yhdessä.
MARI (nauraa). Sepä ameriikkalaista!
PAUKKAINEN (puristaa Marin kättä ja irrottaa sen sitten). Niin onkin!
Niin selvää ja yksinkertaista. Me alamme.
MARI (nousee, naureskelee epäillen). Milloinkahan —?
PAUKKAINEN (lyhyesti). Ensi kuussa.
<tb>
ULJAALA (tulee vasemmalta, papereita kädessä). Vai niin — vai niin!
Täällähän se osastonpäälikkö — soitin jo makasiinille —
MARI. Ehtiikö kauppaneuvos juomaan kahvia?
ULJAALA. Sitten — myöhemmin ! Jätä siihen!