Knut Hamsun.
Saban kuningatar.
Kievarin kyydillä.
Sormus.
Kadulla.
Hieman Pariisia.
Rakkauden orjia.
Valloittaja.
Sakeus.
Knut Hamsun.
_Knut Hamsun_ on syntynyt elokuun 4 p. 1860 Lom'issa,
Gudbrandsdalen'issa Norjassa. Vanhemmat olivat vanhaa, kätevyydestään
kuuluksi tullutta talonpoikaissukua, jonka useilla jäsenillä on
kehuttu huomatun taiteellisia taipumuksia. Kun poikanen oli neljän
vuoden vanha, muuttivat vanhemmat Lofoteniin, jossa jylhä luonto
kasvatti lapsesta mietiskelevän ja vakavan luonteen. Muutamia vuosia
vietti hän enonsa luona, mennäkseen vihdoin seitsemäntoista vanhana
-- suutarin oppiin Bodö'hön. Jo silloin askarteli hän kirjallisissa
yrityksissä, julkaisten omalla kustannuksellaan erään runoelman ja
kertomuksia.
Sitten alkoi hänen kuljeksija-elämänsä, jota jatkui monessa muodossa
aina Amerikaan asti, kunnes vuonna 1885 löydämme hänet jälleen
Norjasta. Nyt alkaa kirjallinen taistelu todella vakavasti, mutta ei
vieläkään onnistu. Seuraavana vuonna pakenee hän uudelleen Amerikaan.
Siellä hankkii hän elatuksensa m.m. farmarina ja raitiovaunun
kuljettajana, onnistumatta täydelleen kummassakaan ammatissa ainaisen
uneksimisensa ja hajamielisyytensä vuoksi. Koottuaan hiukan pääomaa
heittäytyy hän aina välillä harrastamaan kirjallisuutta.
Elämä siis opetti Knut Hamsunin kirjailijaksi -- ei tietopuolisen
opetuksen tai tieteen antamat herätykset, vaan elämän tuhannet
ongelmat. Harva hänen teoksiaan lukiessaan aavistaa itseoppineen
työhön tutustuvansa.
Elämä antoi hänelle ajatuksia, voimaa, häikäilemättömyyttä ja
katkeruutta suoraan ja lahjomatta sanomaan sen mitä hän tunsi.
Vuoteen 1889 saakka oli Hamsun kuljeksija, yrittelijä, uneksija,
sen jälkeen on hän kirjailija, jonka elämäkerta on luettava hänen
teoksistaan.
Sinä vuonna julkaisee hän pilkkakirjoituksensa nykyisen Amerikan
henkisestä elämästä, kirjan, joka on neron, vahingoniloisen
arvostelun ja ilkeyden tyypillinen esimerkki. Seuraavana vuonna
julkaisemassaan romaanissa "Sult" kuvaa hän nälän ja ihmisen
kamppailua tavalla, joka oli monessa suhteessa uutta pohjoismaisessa
kirjallisuudessa. Hän osoitti voivansa temmata esiin kuvattavansa
otteella, joka oli voimassaan ja perinpohjaisuudessaan erehtymätön,
ja hänen tyylissään kuvastui kiihkeys, eloisuus ja jännitys, joka
suorastaan hypnotisoi lukijan.
Sen jälkeen on Knut Hamsunin tuotanto lisääntynyt niin, että
nimienkin mainitseminen on tässä mahdotonta. Tässä pienessä
kokoelmassa julkaistut kertomukset ovat teoksista "Siesta" (1897) ja
"Kratskog" (1903).
Knut Hamsun ei ole maassamme mikään tuntematon kirjailija. Lionelia
on muistossa hänen teoksistaan, tuo omituinen, itsenäinen tyyli,
notkea, joka sanaltaan elävä kuvaustapa, korkealle kehitetty
lyyrillinen proosa, joka vapaissa rytmeissä muodostuu kauan
kaikuvaksi säveleksi. Moni muistaa myös taon erikoisen kuulakkaan
ilmapiirin, jossa hänen henkilönsä, erittäinkin hänen naisensa,
kuumeen puna poskilla ja sielun salaisin toivomus tutkittuna
liikkuvat. Ehkä tämäkin pieni kokoelma, jossa kirjailija esiintyy
niin sanoaksemme leppeämpänä, löytää kirjailijan vanhat ja uudetkin
ystävät.