Henryk Sienkiewicz on Puolan nykyisistä kirjailijoista etevin ja
maailmankirjallisuuden suosituimpia historiallisen romaanin
kirjottajia. Hän syntyi 1846, alkoi kirjailijatoimensa 1872 kannattaen
nuorta edistyspuoluetta ja tuli 1876 huomatuksi matkakertomuksillaan
Amerikasta. Julkaisi sittemmin joukon novelleja, jotka todistavat
erinomaisia kirjailijalahjoja, mutta taantumuksellisia mielipiteitä;
puhtaan taiteen edustajana hän on kuitenkin aina pysytellyt syrjässä
politiikasta. Pitäen kirjailijatointaan aina isänmaallisena tehtävänä
S. tahtoi antaa kansalleen terveellistä, voimakasta lukemista.
V. 1883 alkoikin ilmestyä laaja historiallinen, kotimaisaiheinen
romaanitrilogia, jonka ensimäinen osa "Tulella ja miekalla" herätti jo
ilmestyessään oikeutetun suurenmoisen ihastuksen puolalaisissa. Seurasi
taas joukko pienempiä teoksia, m.m. ylimielinen taiteilijahumoreski "Se
kolmas" ja etevä psykologinen romaani "Ilman dogmia". V. 1895 ilmestyi
sitten tuo maailmanmaineen saavuttanut, ainakin 30 kielelle käännetty
romaani "Quo vadis?", jossa kuvataan sammuvaa pakanuutta ja syttyvää
kristillisyyttä keisari Neron aikana. Viimeisistä S:n teoksista
mainittakoon vielä "Ristinritarit" v:lta 1901.
Harva kirjailija on niin kansansa suosima kuin S.; sitä todistaa
puolestaan hänen kirjailijatoimensa 25-vuotisjuhla, jolloin hän
kansallislahjana sai maakartanon, jossa nykyään asuu. V. 1905 hänelle
annettiin Nobelin kaunokirjallisuuspalkinto.