Olemme olleet jo muutaman kuukauden Varsovassa. Olen järjestänyt
itselleni oivallisen työhuoneen. Käymme jotensakin usein Ostrzynskien
luona.
Hän, entinen toimittaja, on myönyt "Leijansa" ja on nykyään
puheenjohtajana seurassa, joka jakaa viljaa työttömille. Vaikeata on
kuvitella hänen suuruuttaan ja sitä arvokkuutta ja luottamusta, jota
hän nauttii.
Hän taputtaa minua olkapäähän ja kysyy:
-- Mitä kuuluu, veli hopea?
Hän holhoo myöskin kirjallisia kykyjä, ja hänen vastaanottonsa ovat
keskiviikkoisin.
Rouva Ostrzynska on viehättävä kuin uni...
Heillä ei ole lapsia.