"Ma sanoin: sinä viekas! Hän vastata ties:
Soi, raita, vihreä raita!
Min' otan toisen immen, sin' ota toinen mies."
No, lähde nyt; hyv' yötä! Silmän' syhyy,
Se itkuako tietää?
EMILIA.
Mitä vielä!
DESDEMONA.
Niin sanotaan. -- Nuo miehet, oi, nuo miehet! --
Emilia, tuntos päälle: uskotkos sa,
Ett' on noin törkeästi koskaan vaimo
Miestänsä pettänyt?
EMILIA.
Sen varmaan luulen.
DESDEMONA.
Sen tekisitkö, maailman jos saisit?
EMILIA.
Ja te?
DESDEMONA.
En, päivän nähden: sen ma vannon!
EMILIA.
En minäkään päivän nähden, mutta kenties pimeydessä.
DESDEMONA.
Sen tekisitkö, maailman jos saisit?
EMILIA.
Avara mailma ompi: palkka vieno
Ja rikos hieno!
DESDEMONA.
Sit' et maarin tekis!
EMILIA.
Tekisin maarinkin; ja tehtyäni tekisin sen taas tekemättömäksi. En sitä
sentään, luulen ma, sormuksesta tekisi enkä muutamasta harsokyynärästä
enkä vaipoista, hameista, myssyistä enkä pienestä vuosieläkkeestä.
Mutta jos maailman saisin, -- hei, ken ei siitä hinnasta miestään
tekisi aisankannattajaksi, kun hän siten saa kruunun päähänsä.
Kiirastulenkin uhalla sen tekisin.
DESDEMONA.
Kirottu ma, jos moisen vääryyden
Tekisin, vaikka koko mailman saisin!
EMILIA.
Oh, tuohan vääryys on vaan maailmassa vääryys, ja jos koko maailman
saatte vaivastanne, niin on se vääryys omassa maailmassanne, ja
helposti sen silloin voitte oikeaksi tehdä.
DESDEMONA.
En luule moista naista olevan.
EMILIA.
On, tusina täyteen, ja päälliseksi vielä niin paljon, että sillä vois
kansoittaa sen maailman, josta leikkiä lyövät.
Mut naisten lankeemukseen miehet luulen
Ma syyksi. Jos he meitä laiminlyövät,
Valaen aartehemme vieraan helmaan;
Tai tyhmän epäluulons' ilmi tuoden
Sitovat vapautemme, lyövät meitä,
Uhalla tuhlaavat mit' omistimme,
Kyll' yltyy sappi. Vaikka hurskait' ollaan,
On kostonhalu meissä. Miehet tietkööt,
Ett' aistit vaimollakin on: hän näkee
Ja haistaa, makean ja karvaan maistaa
Kuin mieskin. Mit' aikovat, kun meitä
He toisiin vaihtavat? Huvinko vuoksi?
Ma luulen sen. Vai himoko sen tekee?
Ma luulen sen. Vai eksyttääkö heikkous?
Sen luulen myös. Mut himoj' eikö meillä?
Heikkoutta, huvimieltä niinkuin heillä?
Pidelkööt hyvin meitä, ett'ei vaan
He meissä näkis seuraust' opistaan.
DESDEMONA.
Hyv' yötä! -- Herra, älä pahentua
Mun paheest' anna, mutta parantua!
(Lähtevät.)