Pinnalla aaltojen
tuhanten ajo,
pohjalla kuolon
himmeä kajo.
Yksi ja moni
on naisen veri,
sama on aina
kuin valtameri.
Kaunis myrskyssä,
kauniimpi tyynnä,
päivänpaisteessa
kylmänä kyynä.
Aalto on ahnas.
syvyys on hellä,
surmaa sankarin
lempeydellä.
Huomenen huolissa
merimies soutaa;
pohjalla ijäti
uinua joutaa.
Päällä kuun sekä
tähtien päily,
alla yön syvän
hämyjen häily.
Pinta on pettävä,
tosi on syvyys,
turmaa tuova
kuin naisen hyvyys.