Huokaus.
Olen kävellyt päiviä, öitä
kuin hullu ja itkenyt
sydänpilloja, pimeiköitä,
kirokukkia kitkenyt.
Olen kutonut kummia vöitä,
hiushienoja helkyttänyt
utuhaaveita, unten töitä —
maan mullassa matelen nyt.
Oi, ajat te armahimmat,
kun niskan nyykähys yks
tai kengän keikahus vimmat
sai syömehen sytytetyks
ja tuskatkin tulisimmat
suli voittajan hymyilyks!